Blogi - Ideoiden rajoilla

Meikäläistä on oikeastaan aina kiehtonut erityyliset ajattelutavat. Yksi tekee päässään huikeita laskutoimituksia, toinen pyörittelee käsitteitä kuin jonglööri, kolmas hahmottaa tuosta vain sosiaalisen ympäristön dynamiikan ja neljännellä on ilmiömäinen valokuvamuisti. Toisistaan poikkeavista ajattelutavoista huolimatta kaikilla on yhteisesti ymmärrettyjä yleisiä käsityksiä hyvästä elämästä, toiveita paremmasta huomisesta ja koettuja eilispäivän pettymyksiä. Harva meistä haluaa sotaa ja moni toivoo rikasta rakkauselämää. Ja joskus joudumme pettymään, ihan huolimatta siitä miten asioita ajattelemme.

Uskaltaisin jopa väittää, että filosofia eli ideoiden pyörittely on yhtä vanhaa kuin geometria. Jotkut sanovat, että geometria olisi maailman vanhin tieteenala, koska käsitteet kuten "ylös" ja "alas" ovat ihmiskunnalle universaaleja, mutta nostaisin ehdolle myös filosofian, koska niin ovat myös "nyt" ja "kohta". Eivätkä ne oikein geometriaankaan kuulu.

Ideoita meillä ihmisillä siis riittää ja on riittänyt. Jotkut viisausoppaat kehottavat jopa lopettamaan kaiken ajattelun mielenrauhan nimissä, mikä ainakin minun korvaani kuulostaa absurdilta neuvolta. Miksi lopettaa ajattelu? Se on luonnollinen ja väistämätön osa elämää. Vain kuollut ei ajattele. Ja jos huomisen ahdistus sattuu painamaan kovasti päälle, on ehkä syytä ottaa ajatukset osaksi kehollista elämää, ei vain kylmästi hylätä niitä. Hyvässä meditaatiossa menneisyys ja tulevaisuus laskeutuvat kehoon ja hio dualismista pois pahimman särmän. Samalla asetutaan nykyhetkeen rehellisine tunteineen. Oikein hyvässä meditaatiossa oma keho tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Jos ei heti, niin ainakin kohta. Mieli tyyntyy, ei kiihdy. Kuten reippaalla kävelylenkillä.

Ajatukset siis kypsyvät eikä se aina tunnu kivalta. Ne löytävät yhä uudempia muotoja ja harjaantuessaan niistä muodostuu kehittyneitä ideoita. Ideat puolestaan rikastavat sekä omaa että muiden ajattelua. Ne eivät kuitenkaan synny tai siirry ihmisestä toiseen ilman kommunikointia ja halua ymmärtää mitä toinen ideoillaan tarkoittaa. Koherentti ja muita ihmisiä huomioiva järkeily ei kehity tyhjiössä, yksin istuen ja vain kehoa kuunnellen. Siihen tarvitaan myös muiden panosta. Kukaan ei ole viisas yksin. Vasta ympäristön paine saa ideat kypsymään ja leviämään. Se, onko kypsytelty idea lopulta viisas, sen aika näyttää.

Idearikas ympäristö ja kommunikaatio takaavat lopulta sen, että väki on perillä toistensa elämässä; menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Ilman osallistavaa keskustelua ei olisi sitä historiaa mikä antaisi pohjan nykyhetkelle, eikä toiveiden ja unelmien tarjoamaa tulevaisuutta mitä kohti ponnistaa. Ilman rehellistä kommunikointia ja mielipiteiden vaihtoa piilottaisimme toisiltamme merkitysmaailman. Kuinka väkevästi silloin olisimme enää olemassa? Muille kuin itsellemme?

Eivätkä ajatukset edes lähtökohtaisesti ole täydellisen omia. Juoppoporukassa on matalampi kynnys juoda muiden mukana, kun taas tiukan puritaanisessa seurassa kieltäytyminen on helpompaa. Silti kaikki eivät juo juoppoporukoissakaan, ja jotkut puritaanit lähtevät kielloista huolimatta juomaan. Idea toisenlaisesta "viisaammasta" elämästä saattaa herättää ihmisen hetkellisesti eloon ja saada toimimaan eri tavoin kuin muut, mutta toisinaan ihminen on jo perusrakenteellisesti erilainen kuin ympäristönsä, jolloin vallitsevat ideat johdattavat vain harhaan. Jos olet allerginen tonnikalalle, et voi syödä tonnikalaa kuten muut. On siis olemassa piste, missä ideat törmäävät tosiasioihin ja pitävät itsestään ääntä. Se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Siksi on turha puhua ideoiden omistamisesta tai mistään parhaimmasta ideasta.

Ideoiden rajallisuus näkyy siinäkin, että kukaan ei pysty kerralla ja kaikilla mahdollisilla metodeilla hahmottamaan koko elämänkirjoa, sen mahdollisuuksia ja rajoitteita. Yksi harjaantuu näkemään asioita mikroskooppisen tarkasti, hio ja hio yhtä teoriaansa, toisella on kädessään laajasti valaiseva soihtu mikä valaisee tietä myös suurelle yleisölle. On erilaisia tapoja nähdä ja ajatella maailmaa, miettiä omaa seuraavaa siirtoa. Itse uskon kovasti esimerkiksi painovoimaan ja sen ennusteisiin. Uskon myös ystäväni sanaan, siihen mitä hän viitsii minulle paljastaa. Samoilla periaatteilla uskon rakkauden ideaan. Se on kypsynyt ja muovautunut minussa vuosien varrella, mutta painovoima on ja pysyy edelleen samana. Elämässä on siis paljon mielenkiintoisempiakin juttuja kuin vain ne varmat ja ennustettavat asiat.

Lue edellinen blogi Teeskentelyä vai näytelmää