Lintu
lentäjän kahleissa
maailmassa
jossa ihminen unelmoi
vapaudesta

taivaita kohti ja minä yksin
unohdin sinut, lintuni
kun tarpeeni täytin

Savupilven sumussa
minä itse julistan
minä itse keksin onnen
jonka itselleni omistan

sinä iltana heräsi
meissä molemmissa
uteliaisuus
ja me kohtasimme,
lintu ja minä
emme sulkeneet ovea

Nyt on koti minullakin
taivaissa
ei savuissa synkissä,
vaan kutsuttuna
iloissa

Lintu (2026)
-Joonas  

Kesäloman rauhaa.

Kuva mökiltä eräänä kesäisenä iltana.
Lasten odottama kesäloma ja hetki rauhaa. Muut nukkuvat. Ilta vaihtuu yöksi. 

Kerran minä opetin sikaa puhumaan
ja se oppi sanomaan:
- en minä osaa puhua

Pian sika opetti minua.
Se opetti ettei se osaa puhua.
Se opetti sen hyvin
niin hyvin että minä uskoin sen.
Eihän siat osaa puhua

En vienyt sikaa teuraalle
miksi olisin vienyt
puhuvan siaan joka vakuutti
ettei se osannut sanoa sanaakaan.
Jalustalle minä sen nostin,
kunnes rikoin peilin

ja sika katosi

Sika (2024)
-Joonas 

Talvikävelyllä

Eräänä talvena kävelimme paljon. Parhainta oli pakkanen, ajatukset saivat uutta tilaa, keskustelu raikasi. Ja toinen tuli toiselle taas hieman tutummaksi. Lähelle.

Ehkä kipeintä on ymmärtää

että tämä ei kertakaikkiaan
voi olla se suunta
ja luovuttaa
ja
lopettaa

Parantavinta on löytää
ja ymmärtää
että niin
näinhän se on
ja näinhän sen pitikin olla
ja näinhän se tulee olemaan

Tämä
Tässä 
 

Muutos (2024)
-Joonas 

Kartanon mailla - yhdessä

Matkalla kartanoon, tai sieltä pois. En muista kumpi. Molemmilla taustansa, oma tarina. Oma ymmärrys siitä mitä matkalla näkivät. Yhdelle tuttu ja läheinen, toiselle vieras ja kaukainen. Yhdessäolo on parhaimmillaan, kun erilaiset maailmat kohtaavat, kun maailma jaetaan.

Kirjoitin saman runon uudestaan ja 

uudestaan
eikä mikään omistautuminen koskaan
pelastanut minua keskeneräisyydeltä.

Pihalle valmistui uusi päiväkoti, jossa
lapset itkivät hyvästejään

puhelin soi, oli taas aika mennä johonkin

Ikuisesti matkalla

Matkalla (2025)
-Joonas

Kaiken keskellä on saari

Kuvaaja näkee kuvattavan, ja ottaa kuvan. Yksi liittyy toiseen ja syntyy kokonaisuus.
Kukaan ei ole yksinäinen saari, vaikka näin asian nimeäisimme. Kieli kahlitsee, joskus avaa.

Elämä on löytöretki

Ei,
en minä pärjää

En ole koskaa niin hauska
kuin viihdeteollisuus,
helppo kuin pelkuruus
enkä anna anteeksi
kuin
varomattomuus

En tiedä asioita samoin kuin kirja
enkä korjaa itseäni välittömästi

En pärjää ylivoimalle
minä olen minä
näiden takana
päämäärä itsessään

Päämäärä (2024)
-Joonas  

Rohkeus elää laiturilla

Uskallanko hypätä? Milloin pelastusliivit riisutaan? Milloin en ehkä huku?

Vehreys ennen routaa

Kuva erään krapulaisen aamukahvittelun jälkeen. Tuli talvi ja kylmyys. Krapulat katosivat kuin menneet uutiset. Saapui kirkas kevät. Elämä on kuoleman poissaoloa, mutta ei sen odottelua. Uusi puku puetaan kun vanha ei enää sovi. Makukysymys.

Pelätä nyt virheitä

sellaisella vimmalla
että hirttää itsensä
kohtuuttomiin odotuksiin

Mitä edes vaadit

Pysymään hengissä?
Eläytymään?
Ikään kuin pysyisin hengissä?

Ei valo ole sitä mitä meiltä odotetaan.
Meiltä odotetaan hyvää käytöstä
Valo on jotakin muuta
selkeää
tarkkaa

Valo (2025)
-Joonas 

Synkkä sumu 

Synkkää, kuten jotkut aamut ovat. Joskus sitä riemuitsee usvasta ja epätarkkuudesta.
"Se ei ole niin tarkkaa", kuten sanotaan.
Runsas aamupala ja pitkä kävely keskellä kauneutta. Ajatukset harhailevat etsien ja löytäen.