Blogi - Viisaudesta

Totta kai viisaus on myös substanssiosaamista. Viisauteen liittyy taitoja ja on siksi tavoitettavissa. Viisauteen voi pyrkiä. Annan esimerkkejä

Tiputin äsken voileivän nurinpäin vuoteelle, vaikka vaimo on kieltänyt syömästä sängyllä. Vaimo on tietenkin kielloissaan oikeassa, koska leipä tippui nurinpäin ja syntyi sotkua. Viisas vaimo. Mutta hänpä ei ole täällä vaan töissä, joten tavallaan myös minä olen viisas. Mikäli olisin taitavampi syömään, olisin yhä viisaampi, eikö vain, ongelmana on, että taito kasva vasta kun sitä saa treenata tavoitteellisesti. Pitää siis treenata kun on mahis. Leivänsyöntiviisaudella ei tietenkään rakenneta tärkeitä ydinpommeja, mutta ydinfyysikonkin pitää syödä ja rakastaa. Joskus nämä tapahtuvat sängyssä

Töissä tapaa ihmisiä jotka uskovat viisauden olevan vain jotakin välitöntä ja yksin heille paljastettua. He eivät ymmärrä laajempaa kuvaa eivätkä jaksa kuunnella kun heille kertoo. Aurakuskin pitäisi olla heti ensimmäisenä juuri heidän kotikadullaan, eikä kukaan kuulemma koskaan tee virheitä, siksi ne täytyy kuvata ja näyttää yleisölle. Näin maailma pyörii. He uskovat tietävänsä asiat vain nopealla vilkaisulla. Lopputuloksena kaikki on yhtä hassua valitusta. Tee siinä sitten viisaampaa maailmaa

Viisaus ei ole synnynnäistä siinä mielessä, että vauva ymmärtää ehkä tissinpäälle, se on elinehto kuten hyvin tiedämme, mutta keskustelut yhteiskuntapolitiikasta jää vähemmälle. Yritin tätä äitienpäivänä laivalla, mutta vauva vain nauroi. Toki parempi sekin kuin itkuhuutoraivarit. Viisauteen kuuluu tilannetaju

Viisaus kiehtoo, koska viisas hyvä elämä kuuluu filosofian piiriin. Filosofia tarkoittaakin viisauden rakastamista, mutta kuten voileipäteoriani osoittaa, viisaus ja rakkaus ovat kummallinen yhdistelmä tahtoa ja taitoja, mitkä sulautuvat lopulta arkielämään. Työelämä paljastaa kuinka vaikea viisautta on mitata tai siirtää. Sanoittaminen on kolmas ongelma. Kauas pitäisi nähdä, asioista puhua, vaikka murheet ovat lähellä ja usein torjuttavissa