Blogi - Uni osa 1

Tuli syötyä illalla vähän reippaammin, mikä sai heräämään keskellä yötä. En nyt kutsuisi kokemusta painajaiseksi, mutta hyvin synkkiä unikuvia syntyi. Kuollut läheinen vaeltamassa ja ottamassa kuolinnaamioita hänen omista kuolleista läheisistä. Ja vieläpä sotilaspuku päällä

aiemmista kokemuksista on helppo jäljittää, että liian raskas illallinen saattaa johtaa juuri tällaiseen yölliseen kauhuun. Ei oo mikään eka kerta

Oli miten oli, itseään on mukava kuunnella, tunnustella mitä kehossa ja päässä tapahtuu, sitten palata takaisin sinne mistä lähti. Joskus tämmösissä selkeissä tilanteissa (kuten nytkin) otan kynän käteen ja katson syntyykö mitään. Sitä kutsutaan kai eskapismiksi, mitä se osin onkin, mutta aika maltillisessa määrin. Eli pako todellisuudesta. Hyppyä mielikuvitusmaailmaan

Syvempi eskapismi on neuroottista tekemistä ja maailmanselitystä, kun on pakko avata netti, puhelin, kirja, tai mikä tahansa, ja paeta tunteitaan johonkin selkeään, kivaan ja tiedettyyn. Eihän esimerkiksi monistinen maailmankuvakaan ole mitään muuta, kun uppoutumista johonkin, jonka jo ennalta uskoo ymmärtävänsä. Oikeassa elämässä kukaan ei tajua saati jäljitä maailmaa niin laajasti, mitä se todella on. Kyllä täällä ihmeteltävää riittää

Somen neuroottinen käyttö on sekin joidenkin psykologisten selitysmallien mukaan jonkinlaista haparoivaa yhteyden kaipuuta, mutta homma maalataan usein kaikilla kivoilla itsetietoisilla selityksillä. "Käytän/en käytä somea koska.."

Onhan se lopulta aika hatusta revittyä päättelyä mitä kukin vastaa, miksi kukin tekee mitä tekee. Jos multa kysytään, niin en tiedä miksi kirjoitan ylipäänsä mihinkään. Somessa nyt sattuu olemaan kaverit kategoria ja punainen pallo

Maailma on täynnä kaikkea selittämätöntä. Patologi Richard Shepheardin kirjassa Epäluonnolliset syyt on case-tapaus nuoresta huippuanalyytikosta, joka kuoli masturbaatio-onnettomuudessa. Ilmeisesti on jonkinlainen trendi tehostaa kehon tuntemuksia (lue tunteita) hapettomuudella. Sanovat että keho olisi aistikkaampi juuri ennen tukehtumista. Sitten käy vahinkoja ja väki kuolee

Ihmettelen sitä vimmaa, miksi kehon tunteiden tehostaminen maksimiin olisi ikinä hyvä juttu. Vähiten se on ratkaisu