Blogi - Työ ja elämä

Se kiehtoo mikä tarttuu kiinni ja mikä jää irti. Valtaosa elämästä on irrallista ja siten myös etäisen tarkastelun piirissä. Työkuviot ehkä tärkeimpänä. Työn ja itsen väliin on hyvä jättää tyhjä tila. Muuten saattaa kuvitella olevansa työ.

Työ kiinnostaa totta kai siinä mielessä, että sillä saa leivän pöytään. Varsinainen identiteetti ei kuitenkaan synny tekemisestä, vaan tavasta miten sen tekee - millainen suhde omaan tekemisen tapaan on - enkä ainakaan minä ole turhan työn tai turhan tärkeilevän työn enkä missään tapauksessa perfektionismin ystävä. Sen verran osaan itseäni rakastaa. Mutta sitä maailma on tänään pullollaan; tehostettua työminää ja perfektionismia. Muu elämä kompensoidaan; jos ollaan surkeita sängyssä, niin aina voi kehuskella kuinka paljon töitä tekee. Rakkauselämä on mitäsattuu.

Meikäläiselle helvetti olisi sitä, että tulee hulluksi tappamalla itsensä työperäisiin sairauksiin. En yksinkertaisesti näe sellaisessa hohtoa. Kroppa lahoaa ja mieli synkkenee selitysten sumuun.
Työhön ja työntekotapaamme voimme lopulta vaikuttaa melko pienissä määrin. Olemme vain yksi ihminen, jolla on raajat ja vaihtelevan laadukkaat ajatukset taipumuksinemme. Varsinkin tänään on vaikeaa, kun työttömyystilanne on surullinen ja väki kilpailee toisensa kuoliaiksi ihaillen tehokasta itsekkyyttä. Onneksi minuuden ja työn väliseen tyhjyyteen voimme vaikuttaa enemmän. Elämässä on muutakin kuin lopullinen voitto.

Itse asiassa elämä päättyy väistämättä tappioon.

Herkkyyden myötä kauniit asiat tarttuvat kiinni. Enkä tarkoita mahtipontisia televisiopuheita joita kutsutaan "kauniiksi tapahtumiksi", vaan henkilökohtaisia hetkiä. On ihana herätä aamulla ja todeta olevansa hengissä. Tunne korostuu, kun tajuaa myös läheisten olevan hengissä. Tällaisen valppauden löytämiseksi tarvitsemme herkkyyttä – mutta myös ihmisiä mitä rakastaa. 

Yhteys ihmiseen on se mikä tarttuu kiinni ja myös pysyy, kunhan ymmärtää oman otteensa.

Jaksan selittää ihmisille, että filosofia on hyödytöntä. Se ei tarkoita, etteikö filosofia tarjoaisi mitään. Kukkivan filosofian puun hedelmää saa maistaa kaikissa sen muodoissaan, kunhan kupletin juonen ensin oivaltaa. Filosofia on kärpäsen vapautumista kärpäsansasta, kuten Wittgenstein sen sanoi. Filosofia on vapautta siinä määrin, kun omaa vapauttaan vain osaa ajatella ja kroppaansa uskaltaa käyttää. Valppaus yksin ei riitä – tarvitaan myös hajamielisyyttä mikä harhailee vapaudessa. Tarvitaan ihmisiä joiden kanssa harhailla.