Blogi - Todellisuuksia

08.11.2025

Erilaiset todellisuuskäsitykset eivät ole niin ihmeellisiä mitä joskus dramatisoidaan. Kaikki näkevät ja suhtautuvat maailmaan eri tavoin. Oma tapa havainnoida - olla menneessä, nykyhetkessä ja tulevassa - on vain pieni mutta tuttu siivu siitä, mitä elämä on.
Ihminen näkee makkaran, lintu makkaran päällä olevan hämähäkin

Muistan erään paranoidista skitsofreniaa sairastavan potilaan, joka harrasti oikeusjuttuja. Hän asui hoitolaitoksessa, mutta oli onnistunut järjestämään huoneensa eräänlaiseksi toimistoksi. Arki oli oikeusjuttujen vääntämistä, puheluita asiakaspalveluihin, jotka raukat eivät voineet tilanteelleen mitään. Tehtäväni oli varmistaa lääkitys, mutta hiljaa mielessäni pyöri: tällä ihmisellä on itsemääräämisoikeus. Lääkkeitä ei voi toiseen pakottaa muuta kuin akuutilla, silti ilman niitä paranoidisuus vain lisääntyy. Ruuan sekaan ei parane jemmata, muuten on itse pian rosiksessa. Oikeusjuttuja kun tapahtuu..
Toisin sanoen potilaan todellisuus oli lujaa oikeamielistä kamppailua hirmuista koneistoa vastaan. Kylmiä väreitä syntyy, kun miettii kaikkia niitä oppositiopoliitikkoja, jotka Venäjällä joutuvat mielisairaalaan. 

Yleisesti mielialalääkkeitä syödään pelottavan paljon, ihmiset lääkitsevät itseään. Vaikea sanoa mistä suljettu osasto alkaa ja mihin loppuu. Erilaisia vankeuden muotoja on monia

Toinen tapaus ei sattunut minulle, mutta kuulin siitä. Kirjoituskonetta vaadittiin huutamalla. Hirvittävä melske että niitä on vielä olemassa. Miten selität ihmiselle ettei kirjoituskoneita enää ole? Samaa yritti kai Nietzchekin kun puhui jumalasta. "Jumala on kuollut!" kuului filosofin julistus.
Mutta toisaalta kyllä kirjoituskoneitakin edelleen on, jossakin, tajuatte pelin hengen. Niitä ei vain enää tarvita jos meinaa kirjoittaa. Vanha pakkomielle säilyy, todellisuuskäsitys sen mukana. Kirjoituskone on oltava, ja sen avulla kirjoitettava perkele! Todellisuus kääntyy, minä en. Asian on mentävä oman ennakkokuvitelman mukaan.

Siinä mielessä jumalakaan ei ole kuollut, että todellisuus - olkoot kaikkeutemme syy- ja seuraussuhteet mitä tahansa - porskuttaa edelleenkin. Ja itsekin saa olla siinä omine todellisuudentajuineen mukana