Blogi - Elämänfilosofia ja tekoäly

Somemaailman tekstit ovat tätä nykyä niin siistiä luettavaa, että luulen tekoälyn olleen asialla. Instagramissa erään päivityksen kuvatekstissä luki:
"miksi monet shamanistit, völvat ja noidat ovat neurodivergentteja, ja miten se liittyy häpeään ja egoon".
Vaikea sanoa miten aihe liittyy mihinkään, mutta kai siinä on oma sisäinen logiikkansa.

Ensimmäiseksi sitä kysyy, miksi neurodivergentti?

Tuntuu pahalta, jos henkinen elämä (oma sisäinen maailma) ja hengellinen elämä (shamanistit, völvat, noidat ja muut järjestäytyneen uskon piirissä olevat) työntävät sisäisen elämänsä biologian tutkittavaksi. Se ei tee asioista enemmän tai vähemmän totta. Ihan sama käyttääkö sanaa neurodivergentti vai ei.

Yleensäkin psykologiaa ja sen metodeja ei pidä täysin alistaa biologialle. Aivojen toiminta ei ole synonyymi kokemusmaailmalle tai filosofiselle rikkaudelle. Elämä itsessään on ongelma, mihin ei ole ratkaisua. Vai onko jollain? Haluan kuulla.

Egon ongelma on klassinen itämainen ajattelutapa. Ego nähdään ongelmana, mistä halutaan eroon. Mielestäni egoon pitäisi suhtautua tutkimusmatkana, ei ongelmana.
Ego on jotakin, mikä pyrkii hyödyntämään kaiken, ottamaan kaiken kontrolliinsa, vaikka hyvin tiedämme sen olevan mahdotonta.

Egon kysymys on kysymys siitä kuinka naimisissa olemme hyödyllisyyden kanssa. Kuinka pakonomaisesti meidän on nähtävä itsemme ja muut jonkin välittömän tai kuvitteellisen hyödyn jatkeena. Egon tarkastelu itsessään on hyödyllistä, mikä tekee koko jutusta arvokkaan.

Häpeä ja syyllisyys ovat puolestaan laajoja kysymyksiä. Yhdessä nämä herättävät ajatuksen: mitä häpeä lopulta palvelee?
Kyseessä ei ole ongelma mikä pitäisi ratkaista, vaan sosiaalinen maailma missä navigoimme. Jos ei koe syyllisyyttä väkivallasta tai häpeää sosiaalisesta rikkomuksesta, koko sosiaalinen elämä on menossa kuralle.