Blogi - Täydellisyyden usko ja fetisismi

Ihminen on maailmaan heitetty, mitäpä muutakaan se olisi. Täällä olemme, niillä tiedoin ja eväin mitä on luonnon arpajaisissa siunattu, niillä kortein mitä kädessämme on - peliin on ryhdyttävä.

Orgasmi on kuulemma parasta juuri ennen tukehtumista. Näin sanotaan, ja onpa muuten vaarallisesti sanottu. Hapettomuuden hetkillä aistit virittyvät äärimmilleen, mikä on puheiden mukaan niin erinomaisen mukavaa ja hyvää ja kaikkea kivaa. Onko näin?
Kävimme eilen keskustelua oikeuspatologi Richard Shepheardin kirjasta Epäluonnolliset syyt. Siinä kerrottiin tiedustelupalveluille töitä tehneestä huippuanalyytikosta, jonka epäiltiin tulleen murhatuksi. En muista yksityiskohtia, mutta Richardin tekemien tutkimusten mukaan huippuanalyytikon kuolinsyy oli mitä ilmeisimmin tukehtumiskuolema, tarkemmin sanottuna pieleen mennyt masturbaatio - mies yritti tehostaa orgasmiaan tukehtumisleikillä, ja kuoli vahingossa. Ongelma on kuulemma laajempikin.

Voidaan kysyä, millaista biologista "täydellisyyden kokemusta" ihminen tällaisissa hamuaa? Jonkinlaista maksimaalista huippuhetkeä? Vai pitkitettyä tyydytystä?
Tiedämme esimerkiksi sen, että tavan kofeiini tehostaa pirteyttä, ja että musta tee ja kahvi onkin ihan suotavia tehostajia, tiedämme että niiden vaikutus on hetkellinen, ehkä enemmän jopa psykologinen, eikä mitään täydellistä jatkuvaa pirteyttä voi niidrn avulle edes tavoittaa.
Alkoholi rentouttaa, sekin toimii kohtuuteen asti joko piristeenä tai ilon tekijänä, lopulta se myrkyttää ja passivoi, tekee rappioksi reppanaksi.
Mutta mikä voima saa ihmisen pyrkimään keinotekoiseen biologiseen hyvänolon maksimihuippuun? Mikä saa ihmisen uskomaat että kehosta irtirevitty "maksimitila" on tavoittelemisen arvoinen?
Jokainen tietää, että kehon kyky kokea mielihyvän huippuhetkiä on hyvin rajallinen, kunnes tulee lasku. Vointi taantuu väistämättä takaisin lähtötilaan. Se on ihan sama mitä ainetta ihmiseen piikittää, mitä syö tai mitä juo, keho pyrkii aina palamaan normaaliiksi. Itseasiassa koko käsite "normaali" syntyy nimenomaan tasalaatuisuuden kautta - arkisista teoista.

Täydellisyys on tavoiteltavaa, kunhan osaa erotrlla täydellisen huippuhetkestä. Huippuhetki ei ole synonyymi sanalle "täydellinen". Täydellisyyteen ei oikeastaan vaadita mitään erityistä. Musta tee täydellistää aamua, hyvä seksi täydellistää parisuhdetta, raha täydellistää hyvinvointia, hyve täydellistää ihmistä. Siinä varsin hyvä kuvaus täydellisestä. Täydellisyys on hyvin arkista. Parempaan kun pyrkii, myös normaali muuttuu väistämättä kohti parempaa - usein lyhyin askelin. Hyvä ja hyvyys ovat jotakin mitä soisi ihmisen tavoitettelevan, kun pyritään kohti normaalia. Mutta heti kun aletaan vaatia ja jahdata huippuja, esimerkiksi täydellistä teetä, täydellistä seksiä, täydellistä parisuhdetta, täydellistä hyvinvointia ja täydellistä ihmistä, ajaudutaan kroonisen puutteen kierteeseen, aletaan etsimään jonkinlaista "huipputuotetta" tai "huippufiilistä" tai "huippuihmistä", jolloin mikään ei enää kelpaa, mikään ei ole normaalia, ja kaikessa näyttää olevan pelkkää puutostilaa. Normaalista tulee sama kuin jatkuva puutos.
Myöskään "parasta mahdollista" ei voi löytää siitä yksinkertaisesta syystä, että maailma ja ihmisen psykologia on lopultakin täynnä erilaisia suhteellisuuksia. Joku on hyvää, toinen parempaa, kolmas voi olla paras jossain ahtaasti mitatussa kilpailussa.
Kun perushyvää tai normaalia ei enää tunnisteta, valtaa kehämäinen päättely yhä enemmän alaa. Asiaa pahentaa kaikki "järkevät ihmiset", jotka uskovat huipputuotteisiin, huipputieteeseen tai huippumainoksiin, ja ovat sitrn kiinni kaupallisissa mielikuvissa ja omassa täydellisyyden uskossaan, että koko käsite "täydellinen" pitäisi hävittää. Poispääsy huippukierteestä on vaikeaa, joillekin jopa mahdotonta. Löydetään vain nousuja ja laskuja, ei ikinä normaalia, eikä täydellisyyttä osata tavoitella kokonaisuutena - elämää täydellistävänä asiana, mustaa teetä väsyneeseen aamuun, tai täydellistävää rasitetta täydellistävään lepoon.

Fetisismi käsitteenä liippaa läheltä täydellisyyden määrettä. Fetisismillä tarkoitetaan joidenkin käsitysten mukaan taikakalua, joka veisi ihmiseltä pois kaikki huolet ja murheet - vapauttaisi tämän omasta inhimillisyydestään. Siinä on paljon samaa sävyä kun seksuaalisessa huipussa - ihminen ajattelee että täyttymys olisi jonkinlainen lopullinen ratkaisu johonkin, ja että täyttymys tarkoittaisi esimerkiksi seksiä juuri tämän ihmisen kanssa. Ihminen harhautuu ajattelemaan, että mielikuvitus ei riittäisi tehostamaan elämää - mielikuvitus nähdään itsepetoksena, mutta asian voisi myös kääntää niinkin päin, että itseasiassa juuri mielikuvitus on kaiken tämän sooloilun takana, ja että nimenomaa mielikuvitus tehostaa elämää. Mielikuvitus ruokkii biologista toimintaa ja vitaaliutta - älyllistä seksuaalisuutta, ja toimii yhteistyössä biologian kanssa. Hyvä seksi ei tapahdu pelkästään kehossa, vaan myös päässä. Miksi ihmeessä kukaan sössisi pitkään rakennettuja sosiaalisia suhteita äkillisen kiiman takia, tai ajaisi kroppa tukehtumisleikeillä kuolemanporteille, kun saman ilon voi saavuttaa kypsällä psykologialla? Ehkä kypsää kehomieli-yhteyttä ei pidetä arvossa. 
Kumpikaan näistä, mielihyvän voima, eli sen huippumaksimi, tai mielihyvän kesto, ei täydellistä seksiä, jos seksi on jo lähtökohtaisesti kovin mielikuvitusköyhää tai vastenmielistä.

Täydellisyyden usko on mielestäni hyvä käsitteellinen kuvaus siitä, minkälaiseen "täydellisyyteen" ihminen lopulta uskoo, ja mikä menee fetisismin puolelle.

Kun aloin kirjoittamaan tätä blogia kuudelta aamulla, nettisivut (webnode) ehdotti, että tekoäly voisi kirjoittaa tekstin. Annoin sen kokeilla. Tekoäly liitti kuvatekstiksi lasikaton, käänsi aiheen nimeksi "Fetisismi ja usko", ja kertoi asiasta näin:

"Fetisismi voi olla monille mielenkiintoinen ja monimutkainen aihe, joka kytkeytyy usein ihmisen kykyyn luoda merkityksiä ja uskoa täydellisyyteen. Se voi ilmaista halua löytää erityisiä asioita tai kokemuksia, jotka motivoivat meitä tai tarjoavat tyydytystä. Täydelliseen uskominen voi olla tapa paeta arkipäivän haasteita, ja se tarjoaa usein mahdollisuuden löytää syvempää tarkoitusta elämässämme."

Sekopäisiä päsmäreitä nämä tekoälyt.