Blogi - Täydellisyyden usko ja fetisismi

Ihminen on maailmaan heitetty, mitäpä muutakaan se olisi. Täällä olemme, niillä tiedoin ja eväin mitä meille on siunaantunut, ja niillä kortein mitä kädessämme on - peliin on ryhdyttävä.

Orgasmi on kuulemma parasta juuri ennen tukehtumista. Näin sanotaan, ja on muuten vaarallisesti sanottu. Hapettomuuden hetkillä aistit virittyvät äärimmilleen, mikä on puheiden mukaan niin erinomaisen mukavaa ja hyvää ja kaikkea kivaa. Onko näin?
Kävimme eilen keskustelua oikeuspatologi Richard Shepheardin kirjasta Epäluonnolliset syyt, missä kerrottiin tiedustelupalveluille töitä tehneestä huippuanalyytikosta, jonka epäiltiin joutuneen tulleen murhatuksi. En muista tapauksen tarkkoja yksityiskohtia, mutta Richardin tekemien tutkimusten mukaan huippuanalyytikon kuolinsyy oli mitä ilmeisimmin tukehtumiskuolema ja pieleen mennyt masturbaatio - mies yritti tehostaa omaa orgasmiaan tukehtumisleikillä, ja kuoli vahingossa. Ongelma on kuulemma paljon laajempikin.

Kysymys kuuluu, millaista biologista "täydellisyyden kokemusta" ihminen tällaisissa hamuaa?
Tiedämme että kofeiini tehostaa pirteyttä, ja että musta tee ja kahvi onkin arkielämässä yleensä ihan suotavaa, tiedämme että vaikutus on hetkellinen, mitään täydellistä jatkuvaa pirteyttä ei voida tavoittaa. Alkoholi rentouttaa, sekin toimii varmasti kohtuuteen asti joko piristeenä tai ilon tekijänä, sitten se jo myrkyttääkin ja passivoi ja tekee rappioksi reppanaksi. Mutta mikä voima saa ihmisen pyrkimään keinotekoiseen biologiseen hyvänolon maksimihuippuun?
Jokainen tietää, että kehon kyky kokea mielihyvän huippuhetkiä on hyvin rajallinen, ja sitten tuleekin jo lasku. Vointi heikkenee väistämättä takaisin lähtöasetelmaan. Se on ihan sama mitä ihmiseen piikittää, keho pyrkii aina palamaan normaaliin tilaan.

Huippuhetki ei ole synonyymi sanalle "täydellinen". Täydellisyyteen ei oikeastaan vaadita mitään erityistä. Musta tee täydellistää aamua, hyvä seksi täydellistää parisuhdetta, raha täydellistää hyvinvointia, hyve täydellistää ihmistä. Täydellisyys on hyvin arkista. Parempaan kun pyrkii, niin elämä muuttuu väistämättä kohti parempaa - usein lyhyin askelin kohti hyvää. Hyvä ja hyvyys on jotakin mitä soisi ihmisen tavoitettelevan. Mutta heti kun aletaan vaatia ja jahdata huippuja, esimerkiksi täydellistä teetä, täydellistä seksiä, täydellistä parisuhdetta, täydellistä hyvinvointia ja täydellistä ihmistä, ajaudutaan kroonisen puutteen kierteeseen, aletaan etsimään jonkinlaista "huipputuotetta" tai "huippufiilistä" tai "huippuihmistä", jolloin mikään ei enää kelpaa, ja kaikessa näyttää olevan pelkkää puutetta. Parasta ei voi löytää siitä yksinkertaisesta syystä, että maailma ja ihmisen psykologia on lopultakin täynnä erilaisia suhteellisuuksia. Kun perushyvää ei enää tunnisteta, myös kehämäinen ajattelu on valmis. Asiaa vain pahentaa kaikki "järkevät ihmiset", jotka uskovat huipputuotteisiin, huipputieteeseen tai huippumainoksiin, ja ovat niin kiinni kaupallisissa mielikuvissa, että poispääsy huippukierteestä on jopa mahdotonta. Löydetään vain nousuja ja laskuja, sen sijaan että tavoiteltaisiin täydellisyyttä osana kokonaisuutta - täydellistävää mustaa teetä väsyneeseen aamuun, tai täydellistävää rasitetta täydellistävään levollisuuteen.

Fetisismillä tarkoitetaan joidenkin määritelmien mukaan taikakalua, joka vie ihmiseltä pois kaikki huolet ja murheet. Siinä on paljon samaa sävyä kun seksuaalisessa huipussa - ihminen ajattelee että täyttymys olisi jonkinlainen lopullinen ratkaisu, ja että täyttymys tarkoittaisi esimerkiksi seksiä juuri tämän ihmisen kanssa. Ihminen harhautuu ajattelemaan, että pelkkä oma mielikuvitus ei riitä tehostamaan elämää, koska mielikuvitus nähdään itsepetoksena, mutta asian voi silti kääntää niinkin päin, että itseasiassa juuri mielikuvitus on kaiken takana, ja että nimenomaa mielikuvitus tehostaa elämää. Se ruokkii biologista toimintaa ja vitaaliutta - älyllistä seksuaalisuutta, ja toimii yhteistyössä biologian kanssa. Hyvä seksi ei tapahdu pelkästään kehossa, vaan myös päässä. Miksi ihmeessä sössisi pitkään rakennettuja sosiaalisia suhteita äkillisen kiiman takia, tai ajaa kroppa tukehtumisleikeillä kuolemanporteille, kun saman ilon voi saavuttaa kypsällä psykologialla?
Eikö kypsää mieli-keho yhteyttä pidetä enää arvossa?
Mielihyvän voima eli sen huippumaksimi, eikä mielihyvän kesto kumpikaan täydellistä seksiä, jos se on jo lähtökohtaisesti kovin mielikuvitusköyhää tai vastenmielistä.

Kun aloin kirjoittamaan tätä blogia kuudelta aamulla, nettisivut (webnode) ehdotti, että tekoäly voisi kirjoittaa tämän tekstin. Annoin sen kokeilla. Tekoäly liitti kuvatekstiksi lasikaton, käänsi aiheen nimeksi "Fetisismi ja usko", ja kertoi asiasta näin:

"Fetisismi voi olla monille mielenkiintoinen ja monimutkainen aihe, joka kytkeytyy usein ihmisen kykyyn luoda merkityksiä ja uskoa täydellisyyteen. Se voi ilmaista halua löytää erityisiä asioita tai kokemuksia, jotka motivoivat meitä tai tarjoavat tyydytystä. Täydelliseen uskominen voi olla tapa paeta arkipäivän haasteita, ja se tarjoaa usein mahdollisuuden löytää syvempää tarkoitusta elämässämme."

Sekopäisiä päsmäreitä nämä tekoälyt.