Blogi - Sosiologia
Vapaa-ajattelijat julkaisivat somessa päivityksen. Muistaakseni siinä väitettiin, että 100 valtiossa lapsiavioliitot ovat sallittuja, mutta vain 36 maassa hyväksytään homoavioliitot. En tiedä onko näin, en tiedä faktoja, mutta se ei ole pointtini. Luultavasti heidän tarkoituksensa oli saada ihmiset ajattelemaan, joten ajatellaan sitten.
Jäin lukemaan millaisia ajatuksia päivitys ihmisissä herätti. Kommentoija N alkoi heti määrittelemään avioliittoa omien ihanteidensa mukaiseksi. Hän teki jaottelun asioista, mitkä hänen mielestään kuuluvat terveeseen avioliittoon, ja niistä, jotka ovat peräisin häiriintyneestä ihmisestä. M vastasi, että tutkimuksissa avioliitto täytyy erikseen määritellä yhteen ymmärrettävään muotoon. Sitten he tappelivat aikansa kuluksi.
Tutkimusdatan täytyy tietysti olla sisäisesti vertailukelpoista. Jos yhdessä maassa lapsi määritellään 15v ja toisessa maassa 18v, tämä tekee tilastollisen mutkan. Tällaisessa tilanteessa tieteellinen ajattelija joutuu syventymään aiheeseen ja "valitsemaan" aikuisuuden numeron ja pidättäytymään siinä. Hyvä tutkija asettaa kriteerit mitattavalle asialle, eikä se pohjaudu mutuilulle vaan aiemmalle tiedolle. Johonkin on vain täysi-ikäisyyden raja vedettävä. Toisin sanoen sosiologia voi rakentaa ajatuksia herättäviä vastakkainasetteluja lapsiavioliittojen ja homoavioliittojen välille, mutta pohtiessamme niihin ratkaisuja, meidän täytyy perehtyä tutkimuksen lisäksi myös laajasti aihepiirien sisäiseen dynamiikkaan. Emme voi luottaa siihen, että tutkimuksen valitsema ikäkriteeri olisi jumalallisen yleispätevä kaikkialla. Että kaikki 18-vuotiaat olisivat symmetrisen kypsiä eettisiä aikuisia. Tai että kaikki olisivat samalla tavalla homoja.
Pelkistetty somepäivitys ei tehnyt sitä mitä hyvä tiede tekee; keskustelijoiden välille jäi yhä syvenevä kuilu. He eivät kurottaneet toisiaan kohti, vaan päinvastoin, jäivät etäisyyden päähän myllyttämään toisiaan. Toinen on muka niin tyhmä, ettei ymmärrä hyvän avioliiton päälle, ja toinen on muka niin tyhmä, ettei ymmärrä tilastotieteen päälle. Toinen olisi vieraantunut elämästä ja toinen tieteestä työkaluna. Itse olen melko vakuuttunut, ettei keskustelu viisastuttanut kumpaakaan tai ketään. Silti osapuolet saattoivat hyvinkin vetäytyä omiin suojiinsa ja pitää itseään edelleenkin viisaampina. Joskus kiihkon tunne jopa korostaa tätä itseihailua.
Kuitenkin. Onko avioliitto ylipäänsä sitten papin aamen, juridinen sopimus, vai kahden ihmisen sanaton sopimus? Mies voi rakastaa miestä ja nainen naista monella eri tavalla. Enkä ota kantaa siihen, kiinnostaako jumalaa mihin koloon penis sujahtaa. Joillekin hääpareille papin aamen on vain symbolinen ele, mutta useissa maissa se on myös juridisesti sitova. Siksi se ei ole yhdentekevä.
Toiset painottavat avioliiton seremoniallisuuteen ja elämyksellisyyteen, toiset etsivät avioliiton etiikka. Yleisesti voidaan ajatella, että eri kulttuurit ja yksilöt ajattelevat asioista eri tavalla. Toivoisin kuitenkin koko ihmiskuntaa kiinnostavan lapsien tulevaisuus. Köyhässä maassa joku varmasti näkee tyttärellään paremman tulevaisuuden rikkaammassa perheessä. Vanhempien järjestämän naimakaupan houkutus voi olla suuri. Kukaan terve ihminen ei silti halua lastenraiskauksia. Sen ehkäisemiseksi tarvitsemme etiikkaa ja sosiaalista painetta. Ei riitä, että kumarramme rikkaiden edessä hyvän elämän toivossa ja kuuntelemme heidän elämänneuvojaan oikeasta ja väärästä, vaan tarvittaessa täytyy olla myös selkärankaa nousta ylös ja rajata. Ongelmia syntyy, kun väkivallan monopolia pyörittävä koneista, kuten poliisi tai armeija, oikeuttaa väkivaltaansa heikoin perustein. Esimerkiksi rahasta. Köyhyys tuskin on hyvä asia kenellekään, mutta globaalia varautta ja hyvinvointia ei todellakaan rakenneta sodilla.
Sen tiedämme, että taloudelliset avioliitot voivat hyvinkin muodostua romanttisiksi kiintymyssuhteiksi. Rakkaus on paljon enemmän kuin länsimaalaisten rakkauteen niin usein liitetty kiima. Homojen syrjintää en ymmärrä.