Blogi - Some ja rasismi

Järkytyin kun luin uutisia tummasta kadonneesta 13v pojasta. Sosiaalinen media oli kuulemma suruemojien lisäksi täyttynyt nauruemojista ja muusta.

En pidä somea minään. Ihminen oksentaa ulos sielun tuotetta; jos mitään sielua sieltä löytää. Menemättä sielun filosofiaan, jotakin on syvästi vääristynyt, kun nauretaan tragedialle.

Kirjoittajana saan heti palautetta jos tekstistä puuttuu sielu - eli jos minulta odotetaan ihmisläheistä kerrontaa.
Somen pieneen kadonneeseen poikaan kohdistuva rasismi on rakaa typeryyttä. Alinta ihmisyyttä. Saisi pysyä ihmisen omassa yksinäisyydessä sellaiset. Näiltä tyypeiltä puuttuu sielu. Ihmisläheisyys.

Missä ovat oikeat somentekijät? Ne jotka ratkovat oikeita älyllisiä ongelmia? Parantavat elämää tai esimerkiksi raitistuvat? Jakavat filosofisia ideoita jotka kiinnostavat? Harva tällainen somettaa.

En edelleenkään käsitä mikä siinä on. En kerta kaikkiaan ymmärrä mitä somesta saa? Miksi siellä on kaikki saasta?
Jos itse päivittelen harvoin, miksi päivittelen yleensä? Pidän aktiiviharrastuksista. Miksi vain lukisin somea. En silloin osallistuisi, olisin etäällä. Yhtä tyhjän kanssa. Aito elämä on tanssia. Intiimiä.
Vaihtoehdoksi jää osallistua someen, mutta ei siitä mitään saa. Kirjoittaa voi ilmankin.

Tällä hetkellä kipuilen filosofian ja viisauskirjallisuuden välillä: samaa tekstiä ei voi yksiin kansiin laittaa. Sielu katoaisi.