Blogi - Runoilua: monismia, dualismia

Runoilin monismin ja dualismin kädenväännöstä. Kas jos ajatukseni on vain siemen, ja huomio ravitsisi tuon siemenen kasvuun, ja jos maaperä on se mikä saa ajatukseni kukoistamaan, niin hyvinä puutarhureina kitkemme pois ne katkerimmat rikkaruohot - näin omissa mielen puutarhoissamme on hyvä olla

Vaan sitten on tämä monismi, kaiken ykseys, on olemassa se ulkoinen maailma, yhteinen maailma, sinun ja minun molempien maailma, se minkä modernit tietäjät - luonnontieteilijät, meille oikeutetusti auki selittää. Mutta mitä ne tietävät asioista kuten rakkaus, paitsi sen, että rakkauteen liittyy tuoksu. Käykää suihkussa sanoo luonnontieteilijä. Rakkauteen kuuluu perushygienia. Mutta onhan se nyt muutakin

Ja niin alkaa dualisti vääntämään kättä. Kyllä se on rakkautta sekin, kun kyykkii jäätyneenä kylmässä poterossa ja väijyy vihollisia. Kun kivääri kädessä rakastaa isänmaataan jossain lepikossa. Eivät ne hajut silloin ole niin keskiössä. Rakkautta se on

Dualisti repii itsensä irti monistin luonnontieteistä. Dualistille ei riitä selitys evoluutiosta. Dualisti näkee omin silmin että geopolitiikka on totta. Valtioilla on rajat. Geopolitiikka on ihmisen reviiritietoisuuden manifestoituma. Eivätkä kaikki ihmiset ole toisilleen tai toistensa kulttuureille mitenkään hyväntahtoisia. Päinvastoin, jotkut haluavat väkipakolla puskea päälle, tuhota meidät, käsittää meidät sellaisiksi miten he itse ymmärtävät asioita. Mitä rakkaus olisi, ellei ikuinen dualistinen pyrkimyksemme erottaa itsemme toistemme selityksiltä, tehdä eroa itsen ja ulkoisen maailman väliin - nähdä itsemme ja maailman välinen raja, oma reviirimme

Ihminen huutaa pienuuttaan, vaan hiljaiseksi huuto jää. Ihminen sopeutuu olosuhteisiin, hänestä tulee mitä tulee, ihminen on väistämättä osana jotakin itseään suurempaa - sopeutuu hän siihen tai ei. Hän on tulosta maailman olosuhteista, ja samalla oman dualisminsa ikuinen kannattaja - väsymätön vapautensa puolustaja. Pieni ihminen rimpuilee ja pyrkii irti väistämättömän ylivoiman edessä, ja miettii mitä vapaus edes on, ehkä täydellinen sopeutuminen johonkin, mistä ei edes tiedä mitään. Mutta sopeutua hän ei silti täysin halua - olla muiden selitettävissä