Blogi - Pudotus

Narsismista ollut puhetta, luultavasti kai, kun sana on varsinkin tiedeihanteissa niin pelätty ja kielletty. On vaikeutta erottaa, milloin jokin muuttumaton piirre on häiriöksi itselle ja muille.
Narsismin ympäröimä draama taas tekee sen, ettei väki puhu. Ollaan hiljaa kuin viisaat, näin tyhmyys ei paljastu

Vähän samaa fibaa kuin Harry Potterin Voldemorissa. Jos sanot ääneen "narsisti", niin tiedepsykiatri näkee sut ja toruu: "älä ajattelekkaan tyhmä, väärin menee kuitenkin!"
Ei parane ajatella, ei keskustella. Lukea nyt ei ainakaan kannata, härre gyy, kysy vaikka ystäviltä

Diagnostiikka kuuluukin psykiatriaan. Taitava psykiatri konsultoi, syventyy henkilöön ja ympäröivään kulttuuriin, homma sisältää tarkkaa laaja-alaista tutkimista, myös tutkimustietoa.
Mielisairaalassa esim. psykopaattia ei välttämättä erota muuten kuin paperilla. Diagnoosi informoi hoitajaa.
Terapialla taas tähdätään itsehyväksyntään eli johonkin "diagnoosin ulkopuoliseen" - pärjäämiseen ja taitoihin. Hyvä terapia ei tyhjiä sanoja paisuttele

Varsinainen narsismi ilmiö - itsekeskeisyys, omahyväisyys, valon syöminen, onpa narsismi sitten arkaa tai näkyvää, se on elämää. Siitä on hyviä kirjoja aina antiikin narkissosista lähtien. Narsisti rakastuu omakuvaan, torjuu muut ja riutuu, tai kuten ihmemaan Liisa, paisuu jätiksi, itkee, ja kutistuu sitten minimaaaliseksi hukkuen omiin kyyneliin

Narsistisia todellisuuskäsityksiä suojaa hyvin koulutettu apina - viestinviejä. Sirkuksen laajuus on yleisöstä kiinni

Jos nyt jonkinlaisen tiivistelmän haluaa, niin "narsistinen" on jotakin, mikä tuskin johtaa pysyvään hyvään. Pysyvällä hyvällä tarkoitan sellaista kiintymystä ja tottumusta, joka ei herätä showta ja väreitä, kuten tuttu hymy ja yhdessäolon ilo

Yrjö Kallinen on kirjoittanut narsismiinkin sopivan aforismin vuonna 1996. Se liittyy Jumalaan, ei narsismiin, mutta löytänette yhteyden

Ihmiset uskovat, että
Jumalaankin on kiivettävä
joko omin voimin
tai toisen nostamana.

Vain joskus, syvimmän epätoivon
tai kirkastuksen hetkellä,
he saattavat hellittää otteensa
ja kokea, miten Jumalaan pudotaan.

Mielestäni aforismi kuvaa hyvin sitä hetkeä, kun itsen tehostus ei enää riitä