Blogi - Nöyryydestä

Ylellä oli eilen laiskasti ajateltua näkemystä nöyryydestä. Lyhyt video väitti, että nöyryys on tunnetta siitä, ettei ihminen koe olevansa muita parempi. En oikein osta sitä. Nöyryys ja ihmisen itseisarvo eivät ole sama asia.

Ensinnäkin nöyryys tunteena ei ole vielä nöyryyttä järkiperäisesti. En siis usko, että jos joku nyt sattuu ilmoittamaan olevansa nöyrä, tämä todella olisi nöyrä. Edelleen jää auki kysymys tunteeko hän olonsa nöyräksi (tunteita tulee ja menee) vai onko hänellä jokin harjaantunut eksistentiaalinen nöyryyden piirre tai taipumus?

Nöyryys on kykyä kohdata totuus. Siksi nöyryys pitää sisällään sen, että on joiltain kyvyiltään parempi - tai huonompi - kuin toinen ihminen. Nöyryys ei siis ole poseerausta, vaan raakaa tosielämän kohtaamista ja arvioimista. Ja vielä tarkemmin sanottuna kykyä kohdata totuus. Nöyryys ei siis ole sen julistamista, että tunnen kaikkien olevan tasa-arvoisia keskenään; nöyryys on erilaisuuden näkemistä ja tunnustamista.

Yksi tuntee olonsa nöyräksi omien kykyjensä edessä. Silloin nöyryydessä voi olla mukana ylpeyden tunteita. Toinen kokee itsensä nöyryytetyksi. Nöyryydessä on silloin häpeää. Näin ajateltuna nöyryys toimisi ylpeyden portinvartija ja päinvastoin. Mitä totuudellisemmin itseensä ja ulkoiseen maailmaan tutustuu, ja itseään harjaannuttaa, sen enemmän nöyrtymistä ja ylpistymistä tapahtuu.

Nöyryys ei siis ole mitään mystiikkaa, vaan se on rationaalisen ajattelun ja rohkeuden tuotos. Nöyryydestä tulee hyve silloin, kun se tekee yhteistyötä muiden hyveiden kanssa.

***

Tyhmä on varma asiastaan, ja asiastaan varma on aina tyhmä x)