Blogi - Nöyryydestä

Kirjoittelin someen hiukan nöyryydestä:

Oon yrittänyt löytää asetelman mikä paljastaisi nöyryyden olemuksen. Senverta monta kertaa on tullut kuultua väite: "ihmisen pitää olla nöyrä".

Millainen piirre se nöyryys sitten on? Onko se edes ominaisuus?

Ensiksi pitää unohtaa nöyryyden näytteleminen. Näytteleminen on näytelmää eikä nöyryyttä. Tämä on helpointa ymmärtää. Se että näyttelee nöyrää antaa vain nöyrän vaikutelman. Kerran mökillä tuli vastaan neljä nöyrää teiniä neuvostoupseerien lakit päässä. Niitä sitten paimensin. Nöyränä.

Mutta se että joku näyttelee nöyrää ei vielä paljasta sitä, millainen omaneduntavoittelija nöyrän kuoren alta löytyy.

Ahneutta en nöyryydeksi kutsuisi. Tai ihmisessä piilevää mustaa aukkoa - narsismia - jolloin kaikki on näennäisen ihanaa, mutta mikään ei riitä

Nöyryyden vastakohdaksi esitetään ylpeyttä, mutta en lähtisi siihenkään. Kukaan ei halua olla nöyrä jos hommassa ei olisi ylpeyttä mukana. Ylpeys ilman nöyryyttä on narsismia siinä missä nöyryys ilman ylpeyttä on sokeaa alistumista. En siis arvioisi nöyryyttä kenenkään ylpeyttä vasten, ellen sitten olisi käskyttävä neuvostoupseeri.

Latinaksi humus (nöyryys) viittaa maaperään (maadoittumiseen), ja äärimmäinen maadoitus on matelua siinä missä äärimmäinen ylpeys on liitoelämää (hybris)

Omahyväisyyttä kutsutaan nöyryyden vastakohdaksi, mutta toisaalta nöyryys nähdään usein hyveenä, eli omahyväisyyden kutsumista nöyryyden vastakohdaksi olisi sekä kielellinen ongelma mutta luultavasti myös itsepetosta. Omahyväisyydellä viitataan tiettyyn itseriittoiseen hurskauteen ja vakavamielisyyteen, ja jokainenhan meistä on se kevyt koko ihmiskunnan ja universumin syvällistä hyvyyttä ja etua ymmärtävä tyyppi, joka tarvitsee paljon henkilökohtaista tukea (epäitseriittoinen) ja valtavasti positiivista huomiota (hurskas), vai mitä?

Nöyryyden vastakohta ei ole myöskään turhamaisuus, koska turhamaisuus ei ole pahe. Jos ihmisestä hiottaisiin kaikki turhamaisuus pois, niin eipä paljoa jäisi. Turhamaisuuteen liitetty paheellisuus on lähinnä leima, kulttuurillisen ylpeyden/nöyryyden päälle liimaama. Oikeasti turhamaisuus on ihmisessä oleva ominaisuus, joka näkyy ulospäin tai ei näy. Yhdelle turha on toiselle tärkeä. Thats how it goes