Blogi - Mielenterveyttä
Psykoterapeutti Sheldon Kopp huomauttaa kirjassaan Mirror, Mask, and Shadow: The Risk and Rewards of Self-acceptance, että on ironista, miten jotkut voivat rakastaa meitä vaatimatta, että meidän pitäisi olla jotakin muuta kuin mitä olemme
ironialla hän viittaa energiamäärään, minkä käytämme tyhjänpäiväiseen itsepetokseen ja erityisesti siihen, että pintapuoli korostuu.
Terapian mielenterveydellinen funktio näissä illuusiojutuissa on se, että terapia auttaa nimenomaa enemmän vaurioituneita, ja tarjoaa itseymmärrystä vähemmän vaurioituneille. Kaikki eivät ole syväluotaavasti rikki, vaikka media tuuttaa adhdta ja traumaa
Yhdistävä tekijä rikkirikotun korjaamisessa ja itseymmärryksen lisäämisessä on filosofia. Filosofia ei ole syvällistä, koska filosofia ei ole infopläjäys tai "se tunne, kun ihminen katsoo kaukaisuuteen". Filosofia on selkeyttä
Itsepetoksen määritelmä, siis aidon tosi-itsepetoksen määritelmä, on sellainen, että valhe voidaan kiistatta osoittaa. Juoppo juo ja syöppö syö, ja molemmat uskovat silmät kirkkaina että niin ei ole. Totuus kielletään vaikka se voidaan osoittaa.
Tämä että totuus kohdataan on hyvä ja oleellinen askel, mutta se ei sinänsä muuta mitään. Filosofia tähtää totuuteen, silti ikävä kyllä filosofia on hyödytöntä. Pitäisi myös kestää ja viettää aikaa totuudellisten ihmisten kanssa. Tehdä asioita jotka ovat totta
Kaikkinainen ironia piilee siinä, että ihminen on silti rakkauden arvoinen siitä huolimatta syökö hän sairaalla tavalla vai juopotteleeko. Eri kysymys lienee kuka lopulta viitsii rakastaa sairasta. Kysymys on juuri niin julma (ja ajankohtainen) kuin sen kirjoitin.
Terapeuttisessa mielessä ratkaisu on aina helppo - valitse totuus. Tosi elämässä se menee kuitenkin jotenkin niin, että kun pitää valita helpon ja vaikean väliltä, valintatilanteen itsessään tulee olla vaikea
Joka tapauksessa ei voi juoda ja olla juomatta, ei syöpötellä tai olla syömättä yhtä aikaa. Ymmärtänette idean. Rakkaus on tätä sisäisten ristiriitojen painetta. Mitä olemme, ja mitä meiltä odotetaan. Ei sitä voi "ratkaista", mutta sitä voi selkeistää. Hyvä filosofia korostaa näitä ristiriitoja - pakottaa ajatuksia esiin. Totuus on toimintaa
