Blogi - Mielenterveys

Aamulla luin miten yhtä somettajaa oli lohdutettu väärin. Lauma oikeamielisiä iski päälle kuin hyeenat. Ei vissiin parane lohduttaa kuin kirkonmies, pitäisi kai lohduttaa kuin terapeutti.

En tahdo muistaa tarjottiinko terapiakoulussa lohduttamisista mitään erityiskurssia. Joku vetää lohtukännit, joku soittaa ystävälle, jotkut pariskunnat tappelevat ja sopivat seksillä. Kyllä näitä on. Mutta että joku huippuanalyysiin pohjaava varma lohtu?

Onko olemassa salatieteellinen lohturituaali,
tai mystinen luova lohtumanööveri?
Kertokaa jos on, koska terapiamaailmassa sielunhoito kiellettiin

Vankilapsykoterapeutti Sheldon Kopp varoitti 80-luvulla, ettei supermielenterveys ole hyvä juttu. Liian kauas vietynä homma kääntyy omahyväisyydeksi. Hyvimmät menevät kaduille ja ampuvat pyssyillä, koska muut elävät heidän mielestään väärin ja ovat vääriä ja lohduttavat väärin. Sädekehä puristaa, eikä mikään kelpaa. Mitä muuta se olisi kuin omahyväisyyttä?

Ei omahyväisyys sinänsä paha ole, mutta liika tyytyväisyys tappaa kehityksen. Vähän täytyy irrotella. Olla paheita, kuten some. Elämä on muutakin kuin iloiset kannustavat ystävät. Vähän täytyy olla omakin nälkä, ja vähän täytyy nuuskia ettei tule syödyksi. Kaksi alistujaa ei sovintoseksiä tee. Munaamiseen ei muita tarvita

Ideaalia ihmistä ei ole, hyveet täydellistää, ja parasta mitä voi elämäänsä toivoa, on yhdistelmä toimivia kompromisseja. Siksi fiksut, itsenäiset ja sovittelevat ihmiset ovatkin kultaa. Lopputuloksena ei synny tasainen jokapaikan höylä, vaan karikatyyri - persoona jonka taidot ja ilmeet myös näkyvät

Kaikki ei ole tärkeää. On olemassa myös turhaa. Mielestäni turha on yhteinen ja kaunis käsite, on olemassa kaunis turhamaisuus,
siinä missä "tärkeä" on enemmänkin henkilökohtaista.

Toki ihminen voi ja saakin tehdä paljon sellaista turhaa, mikä on muiden silmissä tärkeää, mutta rehellinen tyyppi ei anna sen hämätä. Se että saa taputuksen päähän ei oikeastaan kerro vielä mitään oleellista

Narsismi on jotakin sellaista, että ihminen putoaa vangiksi omaan tai toisen turhuuteen, ja luulee olevansa ihmisenä turha. Siitä alkaa helvetillinen pyristely tärkeyksien maailmaan. Lopputuloksena kukaan ei ole mitään