Blogi - Masennuksesta viihdettä

Yle uutisoi miehestä, joka teki tietokonesimulaattori-pelin omasta työttömyydestään. Siinä kiteytyy osuvasti mikä nykyaikana on pielessä. Mitään ei oteta enää vakavasti. Työttömyydestäkin tehdään viihdettä. Ihmiset eivät enää kiinnosta, pelkästään ihminen ja hänen saavutuksensa. Tätä journalistista linjaa maksamme sitten verorahoilla.

Miten voi odottaa mielenterveyden kestävän, jos juo vain yksin kotona kaljaa ja rämpyttelee kitaraa? Eli pelkästään viihtyy. Mielenterveys tuskin vahvistuu velttoudella ja helpolla mielihyvällä. Missä vaivannäkö ja todelliset psykologiset haasteet? Työttömyyttäkin voi toki syyttää, mutta oma mielenterveys ei sitä ehkä tajua. Tarvittaisiin oikea elämä. Edes pientä saalistajan viettiä.

Akateemisesta maailmasta yritetään löytää kaikkivoipaa pelastajaa, mutta tutkijat puhuvat lähinnä toisilleen toistensa kieltä. Kilpailevat statuksestaan ja brändistään. Maine on tärkeä. Yhä tärkeämpää. Tutkimukset ovat niin spesifejä, että käytännön hyöty huutaa poissaolollaan. Harvoja hyviä ulostuloja mielenterveydestä ei oteta vakavasti. Vaikuttavat liian yksinkertaisilta ja siksi epäilyttävältä. Ainakin tietoisen nykyihmisen korvaan. Nyt tarvitaan paljon lähteitä ja paksu lähdeluettelo, koska omaa epävarmuutta ei siedetä. Ei ainakaan älyllistä epävarmuutta. Elämä ja maailma ovat kuitenkin luonteeltaan epävarmoja ja epäselviä. Eikä asioita uskalleta alistaa keskusteluille. Siis oikeillw osallistaville keskusteluille. Mieluummin halutaan kuulla saarnaa. Se on niin hassua.

Naisten iskeminenkin on vaihtunut pornoon. Mennään sieltä mistä aita on matalin. Missä jännitys, ilot ja pettymykset? Missä elämän seikkailu? Tänään puhutaan dopamiineista ja muista välittäjäaineista, koska ollaan niin viisaita. Tuhoten samalla viimeisetkin rippeet runoudesta. Miten ihmiset edes houkuttelee enää toisiaan? Hiljaa toivoen?