Blogi - Kiinnostavia lainauksia osa 2

Aloitan tämän blogisarjan oikeastaan siksi, että tuli velipojan kanssa kiistaa miten sitaatteja pitäisi lukea. Tulisiko ymmärtää kirjoittajan henkilökohtaista ja samalla yksiselitteistä sanomaa? Entä jos sitaatti on tarkoitettu monimerkitykselliseksi?

Satunnaisesti kaapatut lainaukset on poimittu puhelimestani mihin olen niitä säilönyt

***

Miten voit elää ilman että sinulla on tarina kerrottavana?
 

- Fyodor Doskoevsky

Kysyisin mieluumin näin: kuka on tarinamme arvoinen? On tullut itsekin istuttua iltaa näennäisen miellyttävissä ja kypsissä seurapiireissä, jonka ajatuksellinen pohjavirta on arvelluttava. Kaikki menee hyvin tasan niin kauan kuin olet yksimielinen ja kuljet samaan suuntaan. Mutta mitä tapahtuu jos uikin vastavirtaan? Onko yhtäkkiä petojen ympäröimänä?

Viisautta on ymmärtää oman tarinansa hinta. Kalliiksi voi käydä.

Itse nautin suunnattomasti hyvistä ja vaativista keskusteluista. Niiden intesiteetti on erilaista verrattuna yksimielisyyden tuudittavaan kepeyteen. Tiukka keskustelu on tarkkaa puuhaa, se pitää sisällään loogista eheyttä, mutta myös pikkutarkkaa hiusten halkomista - kurkoitusta todellisuuteen. Keskustelujen vaativuus ei ole pelkästään luonteenpiirteellistä, eli sitä kuinka paljon yksilö kestää painetta, vaan siinä on myös tiedollista käsitystä.

Tarinamme on väistämätön, mutta Ihminen voi elää hyvää elämää ilman julkisilla ihanteilla höystettyä tarinaakin. Yleisesti ihmiset liittävät meihin juuri sen tarinan mitä heidän mielikuvituksensa ja tietonsa antavat myötä. Jos sinut nähdään hassuna, olet silloin tarinoiden hassu. Tätä narratiivia voi rikastaa anekdooteilla tai yksityiskohdilla, tai sen voi kieltää. Hyvällä tarinoinnilla kukin löytää paikkansa yhteisössä.

Eri asia on tietysti lähisuhteet. Rakas on usein se tärkein rikoskumppani - todistamassa sitä tarinaa, minkä yhdessä tiedätte eniten oikeaksi.

Ihminen navigoi maailmassa tarinoiden kautta, ja siksi sillä on merkitystä mitä kerrotaan. Itselleen rehellinen ei joudu samanlaiseen sotkuun kuin itsepetollinen. Hiljaisuus ei ole aina viisauden merkki.

Tietääksesi mitä ihmiset ajattelevat, kiinnitä enemmän huomiota siihen mitä he tekevät, älä siihen mitä he puhuvat.
 

-Descardes

Tämä on tietenkin helppo ostaa. Sehän on ilmeistä mitä ihmiset tekevät. Sen kun katsoo ja tulkitsee. Ja jos et kertakaikkiaan tiedä mitä ihmiset tekevät, kysy. Silloin he vastaavat mitä mieleen juolahtaa.

Teot ovat siis nekin tulkinnanvaraisia. Mutta miten oppisime mitään tulkitsemaan, jos ei puheen tai kielellisen analyysin kautta? Oma tulkinta on aina tynkä.

Lainaus siis ontuu. Mistä oikeastaan edes saisimme oppia tekojemme luonteesta, jos emme koskaan anna tilaa muidenkin perusteluille eli puheille? Sivistyksen teemavuosi 2024 lopputuloksena oli sitaatti: sivistys on sana teosta - mikä ei sekään kestä syvempää tarkastelua. Kiitos ja anteeksi. Miten niin minun sivistyssanani teosta määrittelisi teon luonnetta yhtään sen enempää kuin sinun sivistyssanasi? Ai kamala. Mitä sivistys siis on?

On ilmeistä että jokainen teko maailmassa herättää persoonallista ajattelua, mutta on eri asia mistä ajattelumme lähtökohtaisesti muodostuu. Oliko teko ensin, vai älyllinen käsitys teon luonteesta, vai sosiaalinen runko teon luonteesta? Kysymys on sama kuin että oliko kana ensin, vai muna. Pelkäsikö ihmisapina oikeasti hylkäämistä savannilla? Mistä näitä tietää. Vastaus piilee jossakin evoluution kantavaiheissa. Ratkaisu on siis menneisyyden fossiili - jotakin molempien väliltä. Menneisyys ei siis hirveästi perustele mitään kun yritämme määritellä uuden hetken tulkinnanvaraisuutta.

Psykologiassa puhutaan intersubjektiivisuudesta - laajentuneesta merkityksentajusta eli yhteisesti jaetusta. Se on sitä kun ihminen oppii sen mitä toinen jakaa. Lapsi näkee auton, ja vanhempi sanoo että siinä on auto. A-u-to. Jos vanhempi on viisas, hän myös selittää auton eri ominaisuudet. Se mitä lapselle jää tästä viisastelusta mieleen on eri asia kuin miten hän kyseisen auton tulevaisuudessa kokee. Eli toisen kertoma viisaus on aina pelkkää puhetta. Sama kuin että kaikki viisaustiede on lopultakin vain kasa mielipidekirjallisuutta. Elämä on tekojen ja puheiden yhteistanssia. Opettele selkeäksi, niin sinun seurassasi on miellyttävä olla.

Tekojen maailma ja puheiden maailma siis eroavat toisistaan suuresti. Monesti tekojen maailma nostetaan korkealle ylös, ajattelua ylemmäs, kuten olemme monesta väkivaltaa ihannoivasta konekiväärikulttuurista kuulleet. Sotasankaruutta ihannoidaan ja mallinnetaan. Pian kuulutaankin jo johonkin väkivaltaiseen yhteisöön, ja halutaan intomielin toteuttaa yhteisön sisäistä kulttuuria. Sitten painellaan kiväärit tanassa ja ollaan sokean valmiit tappamaan oman yhteisön ihanteiden nimissä. Miksi tämä toiminta voittaisi mitenkään puhtaan ajattelun?

Pahimmat radikaalit rauhoittuvat ihan liian myöhään, ja kirjoittavat sitten lapsille bestseller-katumuskirjoja siitä miten ensin olivat väärien ihanteiden ja väärien ihmisten lumoissa harhaanjohdettu rikollinen, mutta että nyt ollaan hyvää tahtovia viisaita.

Toiset taas ajattelevat ensin, välttävät pahimman sirkuksen, ja harjaantuvat omassa etiikassaan ilman turhaa väkivaltaista draamaakin. He ovat jo heti lähtökohtaisestikin ns "hyviä ja viisaita". He oppivat rakkauden ja lämmön ilman sen suurempaa tuhoilua tai guruilua. Kaikki eivät tarvitse kypsyyteensä juoppotaustaa tai elämänhaahuilua.

Sekä puheet että teot kertovat kumpainenkin omaa tarinaansa. Ilman tekoja ei olisi tarinaa, ja ilman tarinaa ei olisi viisaita puheita. Häiriintynein ja sotkuisin käsitys on heillä, jotka ensin lyövät ja sitten julistavat perään rakkauttaan. Tämä ristiriita riistää kaikilta pois sanojen ja tekojen välisen eheyden. Ikään kuin rakkauteen liittyisi minkäänlainen väkivaltaa.

Ajattelua voi oppia siinä missä teot vaativat fyysistä ponnistusta. Siinä oikeastaan se. Myös puheet ovat merkityksellisiä.

Jos haluat tietää mitä ihmiset ajattelevat: seurustele, keskustele, lue.