Blogi - Keskusteluja

Vappuna keskusteltiin henkisestä kasvusta. Suomi on henkisesti köyhä maa, ja todettiin siinä suloisen yksituumaisesti, että kun ihminen sanoo etsivänsä henkistä kasvua, niin menee täydeksi mysteeriksi mitä sen jälkeen tapahtuu. Yhdelle se on rikasta seksielämää, toiselle äärimmäistä valikoivuutta. Jotkut joutuvat näiden kahden väliseen limboon vailla mitään selkeää suuntaa. Järki ja tunteet vaihtavat paikkaa ja kierrokset vain kasvavat, kun ryhmäpaine prässää, että pitäisi olla ihmisenä jotakin tiettyä – ja vain siksi muuttua niin maan perkeleesti. Yksilö tukehtuu henkiseen köyhyyteen ja viisaus korvautuu kaikenmaailman voitonvarmuudella

Itse pidän tästä viisaudesta. Kuvaa osuvasti tunne-elämän kypsyyttä.
vanha laiva ajautui myrskyyn, ja kaikki sen matkustajat olivat huolestuneita. Paatti natisi ja paukkui ja väki oli jo varma, että kohta kuolo korjaa. Laivassa mukana ollut stoalainen oli myös hätääntynyt. Tuleeko nyt noutaja? Lopulta laiva kuitenkin selvisi myrskystä ja kaikki pääsivät satamaan. Satamassa muut matkustajat naureskelivat stoalaiselle, että hahhah, sinäkin olit hädissäsi, et pysynyt tyynenä, vaikka oletkin olevinaan niin stoalainen. Tähän stoalainen vastasi tyynesti: "onneksi en ole sentään samanlainen kuin te"