Blogi - Katumus

(Julkaistu somessa rajatulla merkkimäärällä)

Totta kai katumus on filosofinen asia. Katumusta voi tarkastella etäältä, kuten kaikkia muitakin ajatuksia. Eikä ajatuksiin tarvitse samaistua.

Katumuksen tunne ei sekään tarkoita, että ihminen olisi katumuksen ruumiillistuma. Tunteita tulee ja menee. Tunteet ovat osa meitä, ei toisin päin

Itseasiassa katumuksen tunne voi olla myös hyvin lyhytaikainen. Sitä voi hetken katua omia perseilyjään, sitten perseillä lisää

Jos nyt hypätään kannonnokkaan guruilemaan, katumuksen voisi nähdä myös väylänä; minä en halua mennä enää tuohon suuntaan, minä haluan mennä tuohon suuntaan. Pois jostakin, kohti jotakin

Toisaalta katumus liittyy myös siihen, mitä itsestä annamme ja mitä emme anna

Jos ryhmäpaine sanoo, että hyvä ihminen on kolmiloikkaaja, pitäisikö ruveta yhtäkkiä katumaan sitä, ettei itse ole kovinkaan hyvä kolmiloikkaaja? Kuulostaisi falskilta

Sitä voi katua, ettei ole tarpeeksi hyvä eläinsuojelija tai filosofi, tai mitä ihmiset nyt ovatkin. Mutta liika on liikaa. Ystävyys rakentuu sen ilon pohjalta, mitä olemme. Eikä kukaan ole yhdessä ja samassa roolissa koko ajan

Jos ei kadu koskaan mitään, on myös moraalikin arvelluttava. Olisiko hänellä ja vain hänellä kaikki tieto oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta?

Oli miten oli, parempi hyvä suuntavaisto, kuin erinomainen kyky kuvailla omia eksymisiä

***

Poltin sormeni kun lämmitin saunaa. Palava tikku lensi komiassa kaaressa sormenpäähän. Hansan tulitikkuja. Noin 38kpl paketissa. Ohjeissa luki: "älä sytytä lyömällä"