Blogi - Kaksi asiaa

Ensimmäinen koskee harrastuksia. Ylellä oli artikkeli siitä miten lapset joutuvat lopettamaan harrastukset, koska rahaa ei ole. Siirryin suoraan kommenttiosiolle tutkimaan mikä henki.

Ensimmäisenä sanon, että hyvä harrastus kehittää ja ruokkii. Se tuo lisäarvoa yksilöön ja yhteiskuntaan. Väkisin väännetty pallopeli tai muu ei tuota mitään lisää. Tuskin edes kunto kasvaa. Se on väkisin väännettyä. Täytyy olla tarjontaa, ja tasapuolisuuden nimissä maksujen tulisi olla myös sellaiset. Harrastus kun ei ole mikään hyväpalkkainen työ, mihin tulisi erikseen ominaisuuksiltaan pyrkiä. Pkorean mallissa törmää kaikenlaisiin irvokkaisiin yhteisjumppiin, kun väkeä pidetään niin laiskana ja tyhmimä etteivät itse osaisi tehdä. Siksi niiden on pakko alistua ison pomon määräämään sirkukseen.

Mutta kyllä väki tekee, jos halu kohtaa tarjonnan. Yksilöltä halun toteutus vaatii rohkeutta yrittää, yhteiskunnalta tämä vaatii että tarjotaan puitteet toteuttaa halu. Sama juttu kuin päihteiden käytössä. Yksilölle lupa juoda ja juhlia, teollisuudelle lupa myydä, yhteiskunta järjestää puitteet tunnistaa ja hoitaa sairaat. Tämä on tasapuolisuutta.
Yhteiskunta on instrumentti ja pohja jonka kautta luodaan uutta, eikä mikään yksilön moraalinen jatke.

Toinen mitä kammoksun oli riemukas uutisointi siitä miten iloisesti valvontakameroita tuodaan laavuille. Kauhea idea. Sitten joku omaa elämäänsä pakeneva ja ylivertaisen moraalin omaava tylsimys katsoo kameroista tehdäänkö laavuilla ilkivaltaa vai ei. Koko ajan mennään yhä enemmän kyttäämisen puolelle. Tämä nakertaa luottamusta. Tuomitsen tuollaisen kamerapelleilyn, vaikka se ehkäisisikin ilkivaltaa. Kamerat sopivat teollisuuteen, siellä liikkuu raha ja ammatit, mutta ei vapaa-ajan viettoon, ei metsään. Kuka oikeasti pystyy rentoutumaan missään, jos joku ylimoraalinen hengittää jatkuvasti kameran takana niskaan?

Sen sijaan kannatan harrastuksia, jotka pitävät etäällä pahanteosta, ja kasvattavat vastuuta.

Ei tässä kauaa mene, kun teknologia käskee koska on jumppa-aika, ja rakkaus käsitetään vain etäisenä järkeilynä.