Blogi - Jokainen hiljaisuus ei ole kuuntelemisen arvoinen

Mitä voimme tietää hänestä joka ei puhu eikä pukahda? Tai kuten professori T.Airaksinen kirjoittaa tuoreimmassa teoksessaan jotakuinkin näin:
"miten voin tietää jos joku ei pidä minusta, kukaan ei koskaan kerro"

Totta kai hiljaisuus kertoo omaa tarinaansa. Arvokas hiljaisuus antaa kuuntelijalleen tilaa reflektoida, käsitellä ajatuksiaan, omaa ajattelua, omaa suhtautumistaan tähän kaikkeen. Hiljaisuus antaa tilan koota ajatukset järkevään muotoon. Se korjaa sen, minkä hämmennys saa aikaan.

Jatkuva kiire tai puhelinräpläys tuppaa keskeyttämään hyvän ajatusrallin. Mieli harhautuu.
Terapiassa hiljaisuus on keskeistä. Ongelmia syntyy jos terapeutti hikoilee enemmän kuin asiakas. Hiljaisuudella on siis paikkansa, samoin kuin äänellä. Ääni on olemassa, äänensä voi kadottaa, ääntään voi löytää, oma ääni ei ole vain järkeilyä, tai vain tunteilua, vaan kypsyessään ääni on myös tunnevoimaista. Silloin ääni merkitsee jotakin harkittua. Filosofia kypsyttää ääntä.

Päädyin tutkiskelemaan ehkäisyn historiaa, ja etenkin ihmisten moraalista suhtautumista siihen, ja eräästä artikkelista poimin tämän:

"Herätysliikkeissä naiset velvoitetaan elämään läpi elämänsä ilman ehkäisyä, ehtona sille että heidän katsotaan olevan hyväksyttyjä uskovaisia ja taisvastiellä.
Syynä vahnoillislestadiolaisen yhteisön kollektiivinen yhteisömoraali, jossa naiset ovat itse mukautuneet toimimaan muiden ehdoilla"

Menee filosofiseksi, mutta sitä suuremmalla syyllä kommentoin: tuskin kaikki naiset ovat mitenkään mukautuneet yhteisömoraaliin. Luultavasti suurin osa on vain sopeutunut siihen. Ja kuten aiemmin kirjoitin, mukautuminen on eri asia kuin sopeutuminen.
Mukautuminen on samanmielisyyttä, asian kannattamista, vapaaehtoista mukanaolemista,
kun taas sopeutuminen on sopimista, sitä kun sovittaa itsensä johonkin, myöntyy johonkin, siis sopii, käytännössä alistaa itsensä johonkin, sopeuttaa,
sillä myöntyväisyys ilman vilpitöntä ja syvällä ymmärryksellä tehtyä mukautumista eli kannatuksellista vapaaehtoisuutta on aina enemmän tai vähemmän alistumista. Näin ollen yhteisömoraali alistaa nimenomaa eniten häntä, joka ei käsitä yksilömoraalin luonnetta.
Yksilömoraalinen mukautuu, sopeutuu, mutta on myös aivan valmis panemaan hanttiin tarvittaessa. Yhteisömoraalinen sopeutuja vain mukautuu tai sopeutuu ilman yksilömoraalisen rehellistä vastahankaisuutta.
Suomenkielellä tämä tarkoittaa sitä, että jos haluat käyttää ehkäisyä siksi että pelkäät tauteja tai vauvaa, etkä silti käytä ehkäisyä, olet alistunut jonkun toisen tahtoon. Kukin päättäköön itse kuinka hyvä idea pelkkö alistuminen on pitkässä juoksussa.

Romanian diktaattori Nicolae Cascaseun aikana lisääntymisoppi oli valtionsalaisuus.

Taivastie johtaa taivaaseen, ja taivaassa on taatusti hiljaista. Pakko olla. Siellä on kuuntelemisen arvoista viisautta, syystuulten puhureita, metsää ja iloista taustasorinaa. Siellä puhutaan kieltä mitä ei halua vaijentaa, ja jonka äärellä ollaan hiljaa. Siellä on kielioppi täydessä runollisessa ja tunnevoimaisessa kukoistuksessaan.
Helvetissä on vain se yksi jonka kaikki jo tunteekin, ja joka istuu vierellä kovin murheellisen ja empaattisen näköisenä, juo teetä, ja kertoo kaikki ne hetket missä sinun elämässäsi meni vihkoon. Tapu tapu päähän.