Blogi - Itsepetos

Tässä avaan hieman laajemmin itsepetoksen filosofiaa, mitä tein 2180 merkkiin rajoittuvassa somessa

Mainitsin että itsepetos on kärjistetysti mielen heikkoutta vastakohtana mielen lujuudelle eli moraalille. Moraalin voi nähdä sekä oikean ja väärän tajuamisena, oikeudentajuna, mutta myös tahtona toteuttaa oikeutta. Moraali on siis henkilökohtainen valinta, teko. Heikkotahtoinen ei tee tuota tekoa, koska hän ei tahdo.
Heikkotahtoisuus ei ole kuitenkaan epävarmuutta. 

Itsepetos ei ole myöskään itsekurin puutetta. Itseään voi pettää myös hyvin kurinalaisesti ja päättäväisesti.

Valtaosa meistä elää kilpailevien ja repivien halujen vallassa. Suklaamainos iskee silmille ja pam, taas mennään. Otanko vai en? Suklaa himottaa mutta toisaalta se myös lihottaa. Mitä teen?
Terveys on arvostettava asia, mutta kuinka ankarasti haluan terveyttäni haalia? Pääpunaisena itseäni kurittaen?

Yksi valmistautuu maratoniin sellaisella vimmalla, ettei pahemmin huomaa rakkaitaan,
ja toinen huomioi rakkaitaan niin ettei ota maratonia tosissaan.
Tätä kaikkea on moraali eli mielen lujuus, omaa tahtomista.
Yksi syö suklaan rakkaansa kanssa, toinen ei.

Itsepetollinen taas ei ole kiinnostunut asioista tai ihmisistä sinänsä. Ihan sama millaisia todisteita maailmasta paljastuu, itsepetollinen menee kotiin ja selittää asiat parhain päin. Tämä tietysti lohduttaa, mutta mikä on lohdun hinta?
Varmin itsepetoksen merkki on se, että todistusaineisto itseä vastaan on ilmeinen. Alkoholisti juo ja väittää kirkkain silmin että ei ole juonut. 

Siinä missä moraalinen toimija joutuu valitsemaan maratonin ja rakkaiden väliltä, itsepetollinen juoksee maratonin ja rakastaa niin perkeleesti. Hän on aina muita älykkäämpi, kovempi, herkempi, parempi rakastaja(tar) ja kaikkea suurta. Itsepetollinen on ovela kettu, joka jää mysteeriksi, koska hän ei ikinä pelaa avoimessa pöydässä. Vasta kun itsepetos päättyy, sivuutetut tunteet hiipivät kimppuun ja oma hölmöys paljastuu: "ehkä en voi olla kaikkea ja kaikki"

Itsepetollinen tajuaa, että ollakseen jotain, täytyy myös tehdä moraalisia valintoja. Olen jotakin, mutta jotakin jää olematta.

Moraalinen toimija ymmärtää mitä on asenne. Asennetta vaihtamalla erilaisia elämänhaasteita on helpompi kohdata. Kuten sanottu, moraalinen toimija on rakentunut rehellisyydestä, hän on pyrkinyt ymmärtämään ympäröiviä tosiasioita, joten vaikka hän muuttaa asennettaan, käsitykset siitä mitä ominaisuuksia hänellä itsellään on, tai millainen maailma on, ei muutu. Hän on sama vanha tyyppi uudella asenteella.

Asenne ei siis ratkaise, mutta se edesauttaa. Ehkä se edesauttaa petosta, ehkä totuutta. Suklaa tekee edelleen sen mitä suklaa tekee, maratoni ei kiinnosta tänään, mutta ehkä huomenna. Rakkaitani rakastan kuten rakastaa osaan.

Parhaimpia keinoja kiduttaa ja rikkoa toinen ihminen psyykkisesti on keksiä tälle muistoja, valehdella silmät päästä ja ajaa hänet selittämään itseään. Jos et usko, valitse läheinen jota rakastat eniten, ja kokeile! Lopputulos voi yllättää.