Blogi - Filosofia ei ole todennäköisyyksiä

Saapastelin ulos pihalle ja mietin miten asiat vain juolahtavat mieleen. Tuosta vain. Kaikenlaista tulee. Sitä on elämä. Mieli elää, ajatus liikehtii, juttuja virtaa, asioita ja tietoa tankataan sisään, sitten niitä tuodaan ulos, ilmaistaan, ihminen rakentuu, ihminen purkautuu, sama liike kuin seksissä, hengitetään syvään elämää, täytytään elämästä, synnytään elämään, puhjetaan kukkaan ja löydetään tarkoitus, sitten menetellään miten elämä nyt tahtoo meidän luontevasti menetellä, sitten purkaudutaan osiin ja kaikki muu jatkuu,

ihmisestä tulee ulos sitä mitä häneen on tankattu, tai mitä hän on tankannut, tai mitä hän noin vain ohimennen mainostauluista poimii, se on selvä. Jos sudet ovat kasvattaneet lapsen, tulee lapsesta susilapsi susilapsen piirteineen, jos tietoa on tankattu, on tietoa tuleva ulos, ja jos on sisäistä pyrkimystä ymmärrykseen, ymmärrystä saa myös osakseen, ainakin itseltä. Ihminen ei ammenna elämää pelkästä ulkoisesta objektiivisesta maailmasta, vaan myös sisimmästä, niillä värein mitä sisimmässä on, miten sisin on tankattu, miten sisin kypsyy, miten sisin kypsyttää, miten sisin hellii, miten sisin valvoo ja mitä vartioi. Runous kuvaa meitä ihmisiä hyvin pitkälle. Pelkät faktat eivät riitä. Ei riitä että tiedän kutsumanimeni ja minuun liitetyt objektiiviset piirteet.

Myös filosofisilla teorioilla on paikkansa tässä pienessä ihmiselämässä. Ihmisellä on nimittäin taipumusta kuvitella vaaleanpunaista elefanttia, etenkin jos ihmistä pyydetään kuvittelemaan vaaleanpunaista elefanttia. Vaaleanpunainen elefantti voi vain ponnahtaa mieleen, silloin huomio keskitttyy vaaleanpunaiseen elefanttiin, mielikuviin norsun olemuksesta, luonnosta, kaikkeen siihen mitä vaaleanpunainen elefantti nyt pitää sisällään. Samalla logiikalla hyödynnetään myös filosofisia työkaluja ja varsinkin filosofisia teorioita. Nimittäin jos vastaan tulee ongelmatilanne, ja alat miettimään ongelmaratkaisuja, niin filosofinen työkalupakki auttaa. Ongelmatilanteen luonnetta ja eettisyyttä voidaan pohtia esimerkiksi velvollisuusetiikan, seurausetiikan ja miksei hedonisminkin kannalta. Mitä nyt vain mieleen juolahtaa. Mikä nyt tuntuu asianmukaiselta tai hauskalta.

Filosofia tutkii ajattelun laatua, ja on yllättävän monta tapaa tarkastella mitä olisi laadullinen ajattelu. Onko laadullinen ajattelu sitä että ajatus on vihdoinkin löytänyt vapautensa - se saa liitää ja kukoistaa - elää vapaasti ja huomioida niitä yksityiskohtia mihin se luonnollisestikin hakeutuisi? Eli onko laadullinen ajattelu autonomista ja pyrkimyksissään vapaata? Vai onko laadullinen ajattelu mitattavissa sillä, kuinka monta keinotekoista ongelmaa, kuten matematiikan tehtävää, kykenee päivässä laskemaan? Onko laatu mitattavissa objektiivisten suoritusten avulla? Syntyykö laadukas ajattelu sitä myöten, miten selviän arkisista vaikeuksista, kuten työstä syntyneen uupumuksen, nälän, roskaruuan helppouden, pinnallisen tiedon ja päihteiden synnyttämistä ongelmista?

Sen me tiedämme että filosofia ei ole todennäköisyyslaskentaa, vaan luvut kuuluvat logiikan ja matemaattisen ajattelun piiriin. Toki logiikkan ja matematiikan luonnetta voidaan tutkia filosofiassa, mutta siitä ei ole kyse. Tarkoitan sitä, että filosofiset teoriat eivät vastaa sellaisiin kysymyksiin, kuten mikä olisi todennäköisin ratkaisu tai vaihtoehto esimerkiksi juuri sinun elämällesi. Filosofiset teoriat eivät siis vastaa kysymykseen millainen ihminen sinä todennäköisesti olet, tai mikä olisi sinulle parasta. Nämä täytyy itse tutkia.

Elämässä kaikenlaiset ongelmat, myös ne eksistentialistiset eli omaa olemassa oloa koskevat kysymykset, tulevat usein yllättäen ja yllättävistä kulmista, ja kulman yllätyksellisyys onkin itseasiassa täysin riippuvainen siitä, kuinka valmistautunut olet ongelmiin. Jos olet valmistautunut kaikkeen, yllätys on luonnollisesti suurin - silloin et osannut odottaa minkäänlaista yllätystä. Tällainen ongelma tulee siis täysin puskista. Se voi olla kriisi tai ihastuminen, jotain mitä et osannut ennakoida. Yhtä yllätyksellinen ja kipeä on tietämättömyyden tuska, kun tietää jostakin asiasta parhaalla mahdollisella varmuudella, mutta tieto on sittenkin väärä tai pahasti puutteellinen. Sellainen sattuu, mutta se sattuu eri tavalla kuin tyhmyys sattuu. Se satuttaa sitä ylpeyden osaa joka haluaa tietää mutta ei sittenkään tiennyt. Eli kun henkilö ykskaks tietääkin tietämättömyytensä. Tyhmyys on erilaista. Tyhmyys ei satuta omaa ylpeyttä, mutta se satuttaa ympäristöä, usein hyvin hienovaraisella ja johdattelevalla tavalla.