Blogi - En viihdy

Kissa toivotti minut uuteen päivään näykkimällä. Noustava oli. Hammasta sai myös puhelin. Ja perään muutaman tassuniskun. En tiedä kissan antipatioista mitään. Se ei sano.

Pian jo mietinkin että jaahas, velttous on ihan oikeasti valtaamassa alaa. Olen kyllä ahkera, silti ryhtiä puuttuu. Siksi salille voimatreeniin tänään. Velttous selätetään taas hetkeksi. Olen oppinut että treenimäärä ja motivaatio on parasta silloin, kun ajatus salista ei veltosta. Vihaan kuntopyörää, siksi alistan sen.

Lehdestä luin että auto on hitaasti muuttumassa olohuoneeksi. Järkytyin. Viihdejärjestelmät rakennetaan niin luontevaksi osaksi, että ryhti sammuu. Ehkä elämä tapahtuu pian vain laiskasti ruudun takana. Kuulostaa epäseksikkäältä ja luotaantyöntävältä. Kuka epärakastava ihminen haluaisi uhrata elämänsä ihmisille tai tiloille, joista ei saa ammennettua lopulta mitään todellista? Sitä on someviha ja rattiraivo, sekä karmeat viihdesarjat. Viihde osaa olla myrkkyä, vaarallisinta se on laiskoille pelkureille. Toki viihtyminen on ok, siitä en sano mitään. Vaikea sanoa viihtyykö väki enää missään, kuinka paljon psykologinen velttous valtaa alaa.

Suurin ironia piilee itse ironian määritteessä. Ironiaa on liki mahdotonta määritellä. Ironikko ei suoranaisesti tarkoita mitä sanoo. Mitä ironikolle vastaisi? Varsinais-Suomalainen tosikko ottaa kaiken liian vakasti.

Rakkaus ei ole pelkästään verbi, eikä pelkästään adjektiivi. Superlatiivi ei ole hyvä, eikä se ole parempi. Jos saan salilla kroppaan lisää tehoja, ja vaimo rakastaa minua lisää, rakkaus on sekä verbi että adjektiivi. Tässä mielessä rakkaus on myös komparatiivi.