Blogi - Elämän voimia

Kuolemasta sanotaan että se on nöyryyttävää. En tiedä. Ainakin se on elämän lailla väistämätöntä. Kuoleminen on rappeutumisen viimeinen vaihe - hetki kun voimat katoavat ja elämä jättää lopullisesti. Tehdä kuolemaa on sama kuin eläisi rappiolla, toisaalta kaikki eivät saa edes mahdollisuutta rappeutua,

kuten eräs intialainen vanki kirjailija George Orwellin nuoruudessa. Orwell kirjoittaa teoksessa Kun ammuin norsun ja muita esseitä ajastaan Britannian siirtomaa-poliisina Intiasssa. Hän kertoo miten erästä isoviiksistä laihaa intialaismiestä oltiin raahaamassa hirtettäväksi, ja vaikka kaikki toivo olikin jo miehestä poisvalunut, hän silti väisti maassa lilluvaa vesilammikkoa. Sitä on elämä. Vaikka kaikki muu on mennyttä, eikä toivoa näy, silti haluaa välttää mudan.

Ajatus tuli mieleen omista mitättömistä kipuiluistani, kun menetin 36e väärän klikkauksen takia. Varasin scandicin hotellihuoneen vahingossa ilman aamupalaa. Aamiaisen myöhempi lisääminen kävi kalliiksi. Otin yhteyttä asiakaspalveluun mutta vielä ei ole vastattu. Nämä ovat pieniä mutta sitkeitä "voimia" joiden ei toivoisi sisintä kiusaavat, mutta jotka silti vaivaavat. Vertauskuvallisesti nämä ovat niitä pieniä "vesilammikoita" joita yrittää välttää. Elämä tuntuu olevan täynnänsä tällaisia suhteettomia omituisuuksia,

kun taas en yhtään jaksaisi innostua mistään keksimällä keksityistä "perversioista", sellaisista kuin joku erinomainen ihminen tanssii shortseissa ja pääsee lehtiin. On kuulemma niin omituinen ja outo ihminen, tai siis erinomainen, tiedeihminen ja supermenestynyt kultturelli, että lehteen vaan esimerkiksi. Se näet tanssii shortseissa. Kaikkihan nykyään rikkoo tabuja, sitä somekansa paheksuu, somehan ei ikinä hyväksy ketään, paitsi jos tykätään. Todella vaikea päästä kiinni tähän erinomaisten ihmisten leikkiin tai sen logiikkaan,

mutta niin se vain menee. Oikeasti isot asiat vaativat voimia ja ponnisteluja, vaikka ne näyttävätkin kepeiltä. Työ, kuntosali ja muut harrastukset antavat virtaa, ja kun ne ottaa tarvittavan vakavasti, ja tekee asiat oikein, ne myös vaativat virtaa. Ihailtava tulos näyttää vaivattoman onnistuneelta. Tätä on elämä. Jos on voimaa, se myös siirtyy johonkin, välittyy,

ja jos kuolema onkin yksi repivä ja rappeuttava voima, niin tavallaan sitä on myös elämä. Kysymys kuuluu kumpi painaa kovemmin päälle. Täytyy valita myrkkynsä, kumpaa pelkää enemmän, elämää vai kuolemaa.

Seksi symboloi niin monessa mielessä uudestisyntymää, ja oma lapsi kuvaa ehkä parhaiten mitä uudestisyntymä on. Kun syntyy oma persoonaansa, omat toiveet, haaveet ja ihanteet. Jotakin mitä ei voi sillä tavoin hallita. Ei saisi kuolla eläessä,

vesilammikot eivät tapa, mutta ihan varmasti joku tappaa ja joskus.