Blogi - Elämän voimia

Kuolemasta sanotaan että se on nöyryyttävää. En tiedä. Ainakin se on elämän lailla väistämätöntä. Kuoleminen on rappeutumisen viimeinen vaihe - hetki kun voimat katoavat ja elämä jättää lopullisesti. Tehdä kuolemaa on samaa kuin eläisi rappiolla, toisaalta kaikki eivät saa edes mahdollisuutta rappeutua,

kuten eräs intialainen vanki kirjailija George Orwellin nuoruudessa. Orwell kirjoittaa teoksessa Kun ammuin norsun ja muita esseitä ajastaan Britannian siirtomaa-poliisina Intiasssa. Hän kertoo miten isoviiksistä laihaa intialaismiestä raahattiin hirtettäväksi, ja vaikka kaikki toivo olikin jo miehestä poissa, hän silti väisti vesilammikkoa. Sitä on elämä. Vaikka kaikki muu on mennyttä, eikä toivoa näy, silti haluaa välttää syvempää rappeumaa.

Ajatus tuli mieleen omista mitättömistä kipuiluistani, kun menetin 36e väärän klikkauksen takia. Varasin scandicin hotellihuoneen vahingossa ilman aamupalaa. Aamiaisen myöhempi lisääminen kävi kalliiksi. Nämä ovat pieniä mutta sitkeitä "voimia" joiden ei toivoisi mieltä kiusaavan, mutta jotka silti vaivaavat. Ihminen osaa olla luonnostaan suhteellisuudentajuton. Elämä tuntuu olevan täynnänsä tällaisia suhteettomia ärsytyksiä,

kun taas en yhtään jaksaisi innostua mistään keksimällä keksityistä isoista perversioista, sellaisista kuin joku erinomainen tiedenainen tanssii shortseissa ja pääsee lehtiin. Kaikkihan nykyään rikkoo tabuja, sitä somekansa paheksuu ja tykkää. Todella vaikea päästä kiinni tähän erinomaisten ihmisten leikkiin tai sen logiikkaan, mutta niin se vain menee.

Oikeasti isot asiat vaativat voimia ja ponnisteluja, vaikka todellinen taitaja saakin sen näyttämään kepeältä. Työ, kuntosali ja muut harrastukset lataavat ihmiseen virtaa, ja kun homman ottaa tarvittavan vakavasti, ja tekee asiat oikein, ne myös vaativat virtaa. Ihailtava tulos näyttää vaivattoman onnistuneelta. Tätä on elämä. Jos on voimaa, se myös siirtyy johonkin, välittyy, luo liikettä,

ja jos kuolema onkin yksi pysäyttävä, repivä ja rappeuttava voima, niin tavallaan sitä on myös elämä. Kysymys kuuluu: kumpi painaa kovemmin päälle? Täytyy valita myrkkynsä, kumpaa pelkää enemmän, elämää vai kuolemaa? Molemmat vievät voimat.

Seksi symboloi niin monessa mielessä uudestisyntymää, ja oma lapsi kuvaa ehkä parhaiten mitä uudestisyntymä on. Kun syntyy oma persoona, omat toiveet, sen haaveet ja ihanteet. Jotakin mitä ei voi sillä tavoin hallita.

Ei saisi kuolla eläessä. Vesilammikot eivät tapa, mutta ihan varmasti joku tappaa ja joskus.