Blogi - Älykäs, viisas, hullu, typerä

Ennen isänpäivän herätystä koostan hieman ylös eilistä saunakeskustelua. Aiheena oli älykkyys, viisaus, hulluus ja typeryys.
Saunassa älykäs ja typerä laitettiin saman akselin ääripäihin, mutta olen erimieltä - myös älykäs voi olla typerä. Miten ei voisi?

Hulluus taas käsitettiin mielestäni väärin, se käsitettiin jonkinlaisena poikkeamana, vaikka jokaisesta voi poikkeuksetta tulla hullu - tarvitaan vain riittävän suuri järkytys, viinaa ja huumeita, niin kyllä psyyke siitä hajoaa.
Oikea hulluus on psykoosi eli totaalinen sekoaminen. Ei mikään hölmöys tai hassutus.

Viisaus on puolestaan koostumista - ymmärtämistä, eli hulluuden vastakohtaa. Kaikista ei tule erityisen viisaita, enkä tiedä edes pitäisikö. Kaikki eivät pyri ymmärtämään. Heille riittää yksinkertainen "kooste" asioista. Se, minkä sattuvat aina muutenkin ajattelemaan.
Ajattelu itsessään on vaativa laji, koska mielikuvituksen täytyy kyetä muodostamaan useita eri ristiriitaisuuksia, ja antaa niiden väitellä.
Looginen ja suora päättely vaativat nekin syventymistä. ja asioiden kohdentamista ja karsimista.

Typeryys kuulostaa herkimpien korvaan tänään niin loukkaavalta, että typeräksi ei saisi kutsua, vaikka ihminen olisi miten loukkaava.
Typeryyden pahin muoto on tietoinen julmuus, jolloin ihminen toimii moraalisesti väärin rikkoen ja tuhoten, ihmiskuntaa ja maailmaa sabotoiden. Typeryyden lievin muoto on tietämätön paha tai tuhmuus. Laskematta mukaan huumorimielessä tehtyjä jekkuja - tai ironiaa - lievä typeryys on sitä, että tekee tuhoa tahattomasti - typeryyttään.
Kaikki meistä tekevät tuhoa, mutta miten paljon? Sitä sopiikin kysyä.
Tieto ja yhä syvempi ymmärrys vähentävät typeryyttä.

Älykkyys pelottaa, koska älykkyyttä ominaisuutena ei voi sillä tavoin jakaa muille, älykkyys ominaisuutena ei ole jaettava tieto. Pelko on kuitenkin turhaa, sillä älykkyys on mitä on. Joka tapauksessa se on.
Älykkyyden vastakohdaksi jotkut laskevat typeryyden, mutta itse en ole koskaan tajunnut miksi. Älykkyyden akselilla näkisin vain enemmän ja vähemmän älykkään. Esimerkiksi yleisälykkyys (IQ) on yksi mittari havaita tietty sijoitus suhteessa muihin.
Lähtökohtaisesti älykkyystesti (IQ) tehdään siksi, että nähdään, onko henkilö laiska vai heikko. Usein laiska. Sikdi aivoja tulisi virittää, vinkkinä kulttuuti-ihmisille (luokaa jotakin ristiriitoja herättävää, ei mitään opetuksellista.
Älykkyys on ihmisessä oleva ominaisuus, huolimatta siitä, että älykkyyden voi tiivistää ja koostaa yhteen sanaan, joka on meillä kaikilla: nimittäin psykologia.
Lyhytaikainen muisti indikoi korkeaa älykkyysosamäärää (IQ), mutta hyöty menetetään uusien taitojen myötä, joten älyllisen kehityksen keskiössä tulisi nimenomaan olla taitojen harjaannuttaminen, ei ihmisen ominaisuuksien ylistys. Menee typeräksi, jos ihminen innostuu enemmän omasta psykologiasta kuin varsinaisesta ongelmaratkaisusta.
Mentaalinen nopeus ja keskittymiskyky eivät nekään vihjaa korkeasta älykkyysosamääräästä. Olen itsekin pohtinut, millä ihmineen logiikalla ihminen voisi kertaheitolla ja nopeasti hahmottaa jonkin tuntemattoman ongelman lyhyenajan ja pitkänajan ongelmaratkaisun? Ne ovat kuitenkin kaksi erilaista maailmaa.
Ongelmaratkaisu on älykkyyttä, eikä kukaan toinen voi oikeastaan vaikuttaa siihen, millaisten "ongelmien" kanssa aivot milloinkin painivat, älykkyys kun on psykologiaa. Miten ei olisi?
Joskus tarvitaan painetta - siis oikeaa painetta, ei mitään koulutehtävä painetta tai hassua "kelloa", että aivot oikeasti käynnistyvät.  Vaan nimenomaa painetta - virikettä - ristiriitaa. "Haluan onnistua hyvin, vaikka pelkään epäonnistumista".
Älykäs ratkaisee ongelmaa, että hänestä tulee hyvä.

Viisauden vastakohtana on tietysti hulluus. Oikea hulluus on psykoosi. Psykoosissa asiat eivät tee enää mitään järkeä. Hulluudessa ihminen ei saa otetta ulkoisenmaailman tapahtumista, eikä hän saa otetta itsestä. Pahimmillaan minuus on niin pirstaleina, että koko tietoisuus on hajalla, eli psykoosissa. Ei ole huomiokykyä, mikä keskittyisi. Silloin ihminen ei ole mitään, hän on täysin kohteeton myös itselleen, pelkkää mekaanista refleksiä, jos sitäkään.
Joskus psykoosi tai katatonia on tervein reaktio esimerkiksi äärimmäiseen julmuuteen tai päihteisiin. Ihminen menee yksinkertaisesti täysin sekaisin, kun näkee jotakin niin pahaa, mitä ei vain voi ymmärtää. Tätä tapahtuu sodissa ja huumetripeillä.
Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kommentointisekoilu ja muu hassutus on narsismia. Ei voida käsittää että muitakin on.

Viisaus on puolestaan koostumista. Se on rationaalista eli arvopohjaista toimintaa. Ihminen koostaa ulkoista ja sisäistä todellisuutta yhä ymmärrettävämpään muotoon, ja mitä taitavampi ja seikkaperäisempi hän on koostamaan, sitä paremmin hän osaa kommunikoida sitä myös erilaisille yleisölle. Ja nimenomaa erilaisille yleisöille, ei pelkälle "suurelle yleisölle"

Viisaudessa kyse ei ole mikään yksi tietty elämäntapa, vaan kyky hahmottaa ja koostaa erilaisia todellisuuskäsityksiä - myös itsestä ja minuudesta - toisin sanoen ymmärtää laajasti.