Blogi - Aikamuotoja

Tein somepäivityksen ulkomaanreissusta. Tulisiko minun kirjoittaa tykkäsin matkasta, vai tykkään matkasta (edelleen), vaikka matka onkin jo takanapäin?

Sisäinen neurootikkoni vaatii totta kai, että tykkäys pitäisi ilmaista menneessä aikamuodossa "tykkäsin", koska matka on jo takana. Mutta tykkään matkasta edelleenkin, joten kumpi olisi täsmällisempi?

Piinaava neurootikkoni ei vaadi tarkkuutta niinkään rehellisyyteen, vaan laadullisuuteen. Se kysyy: tykkäsinkö reissusta välittöminä kokemuksina, vai jälkikäteen tehtynä kokonaisarviona? On nimittäin eri asia tuntea hyvää kuin muistella hyvällä.

Oli miten oli, päädymme joka tapauksessa umpikujaan. Kumpikaan linja ei selitä tyhjentävästi, miksi matka oli hyvä. Ja se on se, mikä meitä kiinnostaa.

Tiedämme, että muisti muovautuu aina, kun muistelemme menneitä. Ei välttämättä dramaattisesti, mutta mieli rakentaa muiston joka kerta hieman uudelleen. Käytännössä nykyinen hetki on läsnä eilisen muisteloissa.
Saatamme pilata hyvänkin muiston synkistelemällä, tai parantaa huonoja huumorilla. Tätä tapahtuu ihan arkisesti, esimerkiksi kääntämällä inttikokemusten tuskat kaihoksi, tai muuttamalla ryyppyporukan nolot kännit voitoiksi.
Huonoimmillaan omia vahvuuksia muistellaan heikkoutena.
Tämä on hyvä huomioida, kun tekee eroa kokemuksen ja kokonaisarvion välille.

Muisti ei ole looginen, lineaarinen filminauha, vaan enemmänkin rakennustyömaa. Muistamamme asiat elävät, ne eivät ole tallenteita. Muisto ja välitön kokemus ruokkivat toisiaan. Tykkään ja tykkäsin ovat lähempänä toisiaan kuin tykkään ja en tykkää. Tämäkin on hyvä huomioida, jos pitää muistiaan hyvän elämän oppikirjana.

Kyse on lopultakin laadullisuudesta: tykkään matkasta, tykkäsin matkasta jo matkan aikana ja tykkään siitä luultavasti huomennakin. Itsepetoksesta tuskin on kyse, eikä toiveajattelusta, on vain tapahtunut hyvää.
Nyt kun muistelen matkaa, minussa herää lempeä toive seuraavasta.

Lineaarisen ajan henkilöitymä Khronos suunnittelisi jo seuraavaa matkaa, mutta käännyn mieluummin syklisen ajan jumala Aionin puoleen, joka opettaa näkemään toistuvat asiat, ja ymmärtämään niitä. Tämä vaatii itserehellisyyden hyvettä.
Seuraavaksi jään odottamaan oikeaa hetkeä. Ajoituksen jumala Kairos näyttäköön, milloin aika on kypsä.