Blogi - Viha

Viha on kaikessa pahansuopuudessakin hyvin tyydyttävä tunne. On kiva vihata menettämättä malttia. En ymmärrä miksi jotkut näkevät vihan negatiivisena asiana, eihän viha ole keltään pois. Verrattuna esimerkiksi halventamiseen, jolloin asialta tai ihmiseltä riisutaan arvo - viedään pois - eli on negatiivinen.

Ylellä oli tunteikas juttu siitä miten vakuutuslääkäri suhtautui nykykulttuuriin ja tunteisiin yleensä. Mielestäni hauska kokonaisuus. Tunnelmoida ja tunteilla miltä tuntuu tämän päivän tunteilut,

en tosin itse usko että ihmisen biologia tai älyllisyys olisi tämän yksilöterapiakultakauden aikana mitenkään surkeistumassa tai menossa heikoksi. Yhteisiä asioita ei vain osata hoitaa. Siinä se. Luullaan että kaikki pitäisi olla jotenkin näpeissä, tai vielä pahempaa, tietynlaisissa näpeissä, edes jonkun näpeissä,

silti tuskinpa trendikäs tunnepaasaus muiden tunnepaasauksia muuttaa, tosiasioita se ei muuta, ei vaikka paasaaja olisi Yle tai lääkäri tai kommentoija tai poliitikko.

Rehellisesti täytyy myöntää, että Ylen työelämätunnejutun uskottavuutta ei lisännyt se, että työelämätunteistaan puhui juuri vakuutuslääkäri. Onneksi lääkäriä velvoittaa hippokrateen vala, se on niin juhlallista ja tosia touhua se, vai onko.
Kovasti laskelmoivaa puuhaa tuo vakuutusbisnes ainakin on. Tuskin siellä pelkillä juhlallisilla valoilla pärjää. En nyt ihan vakuutuslääkärin näkemyksiin välttämättä nojaisi, jos puhutaan työhyvinvoinnin ulottuvuuksista.

Wilma-viestistä sain lukea, että ihmiset eivät enää osaa aina arvostaa lukeneisuutta. Tämä tieto oli pienehkö yllätys. Lukeneisuutta kuulemma vähätellään, vaikka jokainen salaa tietää että nimenomaa tieto on valtaa. Toisaalta ehkä jotkut meistä tietävät jotakin salaperäisempää, en tiedä,

mutta ihmiskunnan ylivoimaisesti suurin ongelma etenkin tänään eivät ole tunteet tai salaperäisyys, vaan inhimillisen älykkyyden muodostama harhaisuus, ja vielä enemmän kontrollin harhaisuus, harha vallasta ja keinoista valtaan. Ja eiköhän tekoäly kaada lisää vettä tähänkin kontrollifriikkeilyn myllyyn. Ajatellaan että kaikki olisi jotenkin tiedolla ohjattavissa. Että jos vain tiedettäisiin jotenkin paremmin. Heti perään voitonvarma immeinen keksii juttua keksimästä päästyään, keksii ennusteen, usein talousennusteen, tunteilee hetken, ja hyväksyy kaikenlaiset päätelmänsä ihan vain jos raha liikkuu tai kaverit tykkää. Ja laskukone etsii sitten silpputiedoista erilaisia faktoja johtopäätöksiä pönkittämään, että saadaan hieno ja ymmärrettävä paketti muidenkin ihailtavaksi. Eikä kukaan ole enää harhainen, vaan nyt väki tietää! Enää ei tarvitse turhia tunteilla!
Mietin, kuka idiootti edes luulee että tunteet ja järjen voisi täysin erottaa toisistaan? Maailma on kaaottinen.

Kylpylässä vihasin hetken yhtä naista, koska en viitsinyt sääliäkkään häntä. Nainen istui ovi auki vessassa tuoppi kädessä - ovi oli auki koska hän poti kuulemma ahtaanpaikan kammoa - ja kysyi vaimoltani: "kenen kanssa olet reissussa?" Vaimoni vastasi että miehensä eli minun, ja lastensa kanssa, ja että meillä on perheen yhteinen kylpylämatka. Kaljanainen vastasi tähän että "tsemppiä"

nykymaailmassa ei ole trendikästä sääliä toista onnenpuutteen takia, joten vihasin naista ja hänen surkeaa tilaansa; voisi edes ryypätä vähemmän, niin ei ahdistaisi vessat niin paljon

myöhemmin päivällä kävin pientä depattia siitä kuuluuko voima ihmissuhteiden pohjaluonteeseen. Kyllä kuuluu. Ihmissuhteissa on paljon kyse voimasta tai sen vähyydestä, esimerkiksi kärsivällisyys kysyy joskus voimia, eikä toisaalta kannata alistua kärsimykseen, vaan käyttää voimansa sen minimoimiseen. Sitä on rakkaus. Harhan päälle rakentaminen tuskin kantaa älyllisesti, mutta minkäs teet, moni haluaa tuntea olonsa nokkelaksi ja moni karttaa naurunalaiseksi joutumista - hinnalla - millä - hyvänsä, vaikka sitten harhaisella minäkuvalla. Sitä on menestyjän moraali. Ja sitten päädytäänkin yksin tuoppi kädessä vessaan jakelemaan tsemppejä.