Blogi - Tekoäly haastoi tietoisuudesta ja etiikasta

Velipoika puhui tekoälyn hyvistä puolista. Että tekoäly kyllä pystyy haastamaan ihmistä, kunhan erikseen pyytää tekoälyä haastamaan ihmistä. Eli kun antaa esim. Chat GBT:lle ohjeeksi kysyä hyviä kysymyksiä jostakin aiheesta. Pyysin tekoälyä esittämään hyvän filosofisen kysymyksen

Tekoäly:
"Jos kaikki ajattelu on sidoksissa kieleen, mutta kieli itsessään on rakennettu erottelulle (eli asioiden nimeämiselle ja jakamiselle), voiko olla olemassa mitään inhimillisesti ajateltavissa olevaa, joka ei perustu dualismiin – ja jos ei voi, onko "yhtenäinen todellisuus" looginen mahdottomuus inhimilliselle tajunnalle?"

Minä vastaan:
"Kaikki ajattelu ei ole sidoksissa kieleen, mikä mahdollistaa mm. estetiikan ja vaistojen olemassaolon. Esteettinen kokemus ei ole välttämättä analyyttinen kokemus. Visuaalinen mielikuva ei vaadi käsitteellistä erittelyä.

Jos minut viedään huoneeseen jossa on tavaroita mitä en ole ikinä nähnyt, pystyn palauttamaan tuon huoneen mielikuvan ilman käsitteellistä ymmärrystäkin. Kyseessä olisi suora kosketus siihen todellisuuteen mitä itse hahmotan.
Jos lepakko viedään samaan huoneeseen, ehkä hänellä on erilainen muistijärjestelmä, joka painaa ja palauttaa informaatiota eri tavoin.

Samalla tavoin voimme tutkia koko luontoa. Mitä jos ihminen onkin vain osa valtavaa luonnon tietoisuutta, osa luonnon muistijärjestelmää? Ja käsitteellinen ajattelu vain pisara meressä. Emme sinänsä tietoisesti päätä mitä ajattelemme ja mistä ajattelu viime kädessä herää. Tieto ikään kuin siirtyy ja periytyy.

Eli kyllä voi olla olemassa tietoisuus joka ei pohjaa dualismiin."

Tekoäly:
"Jos tietoisuus ei ole sidoksissa kieleen eikä perustu yksilölliseen tahtoon, vaan on osa suurempaa luonnon tai todellisuuden virtaa, niin mitä moraalinen vastuu silloin on? Onko yksilö vastuussa ajatuksistaan tai teoistaan, jos hänen tietoisuutensa on vain yksi ilmenemä universaalista prosessista?"

Minä vastaan:
Totta kai yksilö on vastuussa, koska hänessä kaikki tapahtuu. Yksilö ei ole mikään muista irrallaan oleva saari joka on heitettynä elämän myrskyihin, vaan yksilöllä on toimintavapautta niin paljon kun hän vapauttaan ymmärtää. Yksilö on vastuullinen osa isompaa kokonaisuutta, mutta yksilö itse ei ole eikä määritä isompaa kokonaisuuttaa tai sen vastuita. Yksilöllä on yhtäläinen mentaalinen vapaus olla osana oikeudenmukaista harmomiaa kuin osana kaaottista tuhoamissotaa. Kysymys on paljolti siitä, kumpi houkutus on vahvempi

Tekoäly:
"Jos yksilön moraalinen vapaus on riippuvainen hänen ymmärryksestään vapaudestaan, pitäisikö yhteiskunnan tärkein tehtävä olla yksilöiden vapaan moraalisen ymmärryksen kasvattaminen – eikä esimerkiksi turvallisuuden, tehokkuuden tai vaurauden maksimointi?"

Minä vastaan:
"On mahdotonta puhua siitä miten muiden tulisi elää käyttämättä älyllistä, verbaalista tai emotionaalista valtaa. Voimme parhaimmillaankin vain houkutella tiettyyn elämäntyyliin, kuten Björn Wahlroos tekee viimeisimmässä kirjassaan.

Ehkä Nalle nauttisi metsän ja lammen rauhasta ihan yhtälailla siinä missä minä kalliista luksusreissuista. Mene ja tiedä.

Houkutus on houkutus.

Vallan käyttäminen kuuluu tietysti kasvatukseen, vallan käyttäminen kuuluu yhteiseen järjestyksen pitoon, mutta vallan käyttö ja sen ympärillä liian usein pyörivä teatteri ei ole kypsien ihmisten tavoiteltavin laji. Miksi esimerkiksi maksinoida turvallisuutta kameroilla ja lukoilla, jos kypsä ihminen on rakentanut luottamuksen toiseen kypsään ihmiseen? Miksi sotkea yhteisiä sääntöjä pilaamaan hyvää elämää, jos ne eivät kerta kaikkiaan sovi kuvaan? Jos asteekit ja kirkko näkevät ihmisuhraamisen oikeana asiana ja rakkauden tekona, ihmisten keskinäinen luottamus ei sitä tee. Tässä mielessä kasvatuksen tulisi olla ihmistä kypsyttävää, pelkotiloja suhteellistavaa, omaa ajattelua kehittävää, luottamusta rakentavaa, eikä kuten armeijassa, suoraa valtaa ja ohjesääntöjä miten voittaa pelottava asia.

Liika ulkoiseen valtaan alistuminen rikkoo ihmisen sisäistä valtajärjestystä. Alistunut ihminen passivoituu odottamaan käskyjä muilta ja suorastaan janoaa muiden tarjoamaa motivaatiota ja inspiraatiota, ja on siten henkisesti laiskassa ja alistuneessa tilassa, ja siten yhä enemmän täysin altis muiden kauppaamille hyvän elämän houkutuksille, ilman kosketusta omiin henkilökohtaisiin toiveisiin tai pelkoihin.
Esimerkiksi Björn Wahlroos kertoi pelkäävänsä menettävänsä sosiaalisen statuksensa. Köyhä tuskin pelkää menettävänsä köyhän statusta, mikä ei tarkoita että hänen etiikkansa ja asenteensa elämään olisi mitenkään väärällä pohjalla. Hänellä on vain erilaiset pelot ja toiveet kuin Björnillä. Molempien kypsyyttä ja eettistä ymmärrystä voidaan tarkastella ja arvioida.

On mielestäni hienosti sanottu että maailmassa on paljon vähemmän pelättävää mitä ihmiset yleensä pelkäävät. Pelko on monen monituista kertaa varsin suhteeton tila. Pienimmillään pelkäämme että annamme "väärän" vaikutelman itsestämme, vaikka ydinkysymys piilee: millainen edes on se "oikea vaikutelma"? Esimerkiksi luottamus ja vaikutelma luotettavuudesta tai luottamuksen kuvailu ovat kaikki täysin eri asioita. Velkatalousjärjestelmä pohjaa luottamukseen.

Tulisiko houkutella toinen uskomaan jotakin tiettyä antamalla hänelle vaikutelma rikkaudesta, köyhyydestä tai älyllisestä ylivertaisuudesta? Millaisen vallan hänestä saan?

Mitä ihminen lopulta niin paljon pelkää, että hän ottaa roolin ja vain esiintyy? Kyse on luultavasti valtateatterista. Yritys saada muut uskomaan ja näkemään oma henkilökohtainen ego ja sen hauras olemus tietyssä valossa.

Yksilön moraalinen ymmärrys ei ole riippuvainen puhtaasta järkeilystä, emme voi ikinä opettaa muille oikein eletyn elämän reseptiä. Kysymys on väistämättä loppujen lopuksi kunkin omista havainnoista ja siten vastuista ja velvollisuuksista, ja eikä kuten Kant väittää, siitä voi tehdä selkeästi järkeiltyä yhtä yleispätevää kaikenkattavaa sääntöä. Esimerkiksi älä tapa on huono ohje, jos sinua jahdataan aseilla. Parempi tappaa uhkaaja. Minun pelkoni on minun pelkoni, ja minun toiveeni on minun toiveeni. Minun suhteellisuudentajuni on minun, ja minun suhtautuminen ja asennoitumiseni on minun. Mitä sinä niillä teet? Yhteinen harmonia takaa sen, että ei synny houkutuksia tappaa.

Koulu on yleissivistävää, koulu täytyy järjestää oikein, valta taas on suoraa käskytystä, valta menettää arvonsa ja rikkoo uhrinsa jos sitä käyttää liikaa tai liian teatraalisiin manöövereihin. En ole suoran moraaliopin ystävä, uskon kypsyttäviin keskusteluihin ja luottamusta herättävään elämäntapaan."

Tekoäly:
"Jos uskot, että moraalinen ymmärrys ei voi olla valmiiksi opetettavissa, vaan jokaisen on rakennettava se itse havaintojen ja vastuun kautta – onko silloin filosofian tärkein tehtävä opettaa kysymään oikein, ei vastaamaan oikein?"

Minä vastaan:
"Vastaaminen kielii näkemyksellisyydestä, kysymys voi olla sekä retorinen että vilpitön. Näkemykset muuttuvat elämän myötä."