Blogi - Matematiikasta
Inttituttu opettaa matematiikkaa lukiossa. Hän totes hauskasti, että opinnot sujuivat aikanaan hyvin, kunnes tenteissä rupes tuleen kirjallisia kysymyksiä. Enää ei kaavojen opettelut auttaneet
Ite oon kiinnostunut matematiikan teoriasta. Matematiikassa ja filosofiassa on paljon samaa, joskin filosofiaan liittyy runoilu. Sanotaankin, että filosofia on käsiterunoutta. Matematiikka on tieteen kieli, ihmisten kieli on käsitteellinen
Siitä pitkin kirjoittaa
Funktio on hauska sana. Arkikielessä jos asialla on "funktio" sillä viitataan (hyöty)arvoon. Esim. lasialusen funktio on siinä, ettei lasi jätä jälkiä pöytään
Toisaalta alusen funktio voi olla kelpo frisbii. Sen voi heittää sohvalle ja saada kymmenen pistettä ja palkinnon
Matematiikassa funktiolla viitataan riippuvuussuhteeseen, paitsi että mitään riippuvuutta ei voi olla ilman että joku tekee riippuvaiseksi. Funktion funktio on toimia itsensä sääntönä.
"onko tuossa kahvinalusen heittelyssä (mikä) joku funkio? (miksi)"
Funktion eksaktein muoto on siis eräänlainen relaatio. Se on sääntö "mikä->miksi"
Tietyssä mielessä funktio on kuvaus (mikä) joka vastaa kysymyksen miksi, paitsi että matematiikka ei vastaa kysymykseen miksi, joten taas kaivataan selittävää funktiota (mikä->miksi)
Funktio ei voi määritellä arvoaan muutoin kuin yksiselitteisesti. Ollakseen "miksi"-tilassa se tarvitsee ulkopuolisia vaikutteita (avaruuden), jolloin siitä tulee riippuvainen, ja näin funktio palautuu ikään kuin pakotetusti geometrian lainalaisuuteen. Eikä geometriassa tapahdu selittäviä (miksi) ihmeitä. Yrittäkääpä ympyröidä neliö ympyrän säteellä. Se olisi ihme
Ja pii on kuitenkin ääretön transsendenttiluku
Ihminen on ihme
Välillä olisi hyvä ottaa vakavaan tarkasteluun lause: "pieni on aina osa jotakin isompaa, ei päinvastoin"
Elämän merkityksen (funktion) etsiminen yksilöllisyydestä (erilaisuussuhde) on ongelmallista, koska pieni on isojen tulosta eikä päinvastoin. Mielikuvissa yhteiskunta on iso mörkö joka ei pelota, ja jos näin ei ole, otetta tulisi lujittaa
Hyvän elämän luonne on iloista, mutta ei samalla tavalla iloista, kuin että seksikumppani repeäisi keskenkaiken nauruun
Syvempi oppiminen tapahtuu aina keskenkaiken