Blogi - Luovuudesta

Luovuudessa meitä kiinnostaa sen olemus. Mitä oikeastaan on luovuus? Analyyttisesti tarkasteltuna luovuus kiinnostaa vain harvoja.
Sen sanon, että luovan ihmisen sisäinen maailma on rikas. Avaan hieman mitä tarkoitan.

Ensin täytyy erottaa luovuus innovaatiosta. Innovaatiot kuuluvat keksintöjen maailmaan, ja ovat siten sidottuna tietoon. Eli ilman tietoa ei olisi myöskään innovaatioita.
Kun haluamme esimerkiksi tietää mitä kello on, kysymme aikaa, ja saamme tiedon kellosta. Kello on ihmisen keksintö, eli innovaatio. Ilman kelloa emme tietäisi kellon aikaa.
Kellon hyöty perustuu koordinaatioon. Kellon avulla väki saadaan koordinoitua samaan aikaan samaan paikkaan. Se että väki on samaan aikaan samassa paikassa ei selitä vielä luonnontieteellistä aikaa eikä psykologista aikaa, joista molemmat kuuluvat toisenlaisten tietojen logiikkapiiriin.
Kello on siis vain väline, joka synnyttää ja pohjautuu yhdenlaiseen tietoon. Kello synnyttää tietoa mitä voidaan yhteisesti hyödyntää. Tätä on siis innovaatio. Keksintö.

Luovuus on jotakin muuta. Esimerkiksi aikaa voi tarkastella luovasti. Joko objektiivisesti mittaamalla (kello, luonnonliikkeet) tai subjektiivisesti mittaamalla (psykologinen aika, ajatusten liike). Luovuus on sitä, että taipuu joustavasti molempiin.
Laiva lähtee kun kello on viisi, tai laiva lähtee, kun aika on siihen kypsä. Luovuuden ehtona ei siis ole mikään tietty tieto, vaan luonteva liike erilaisissa tiedoissa ja niiden logiikkapiireissä. Esimerkiksi ajan mittaamiseen ei välttämättä tarvita mitään tiettyä erillistä innovaatiota kuten kelloa, vaan sen voi tehdä luovasti - monella eri tavalla.
Aika on kypsä kun kello on viisi, tai aika on kypsä, kun laiva on täynnä, tai aika on kypsä, kun meri ei enää myrskyä. Ihmisen ei tarvitse tietää mitään erityistä, kuten kellon aikaa, matkustajamäärää, mielentilaa, säätilaa, ja hänellä on silti kyky toimia luovasti. Samalla ihminen on hyödyllinen johonkin nähden, koska hän luo uutta (luoda on verbi eli toimintaa).
Laiva saadaan liikkeelle olipa kelloja, matkustajia, myrskyä, pahaa mieltä, tai ei.
Luovuus ei vaadi mitään erityistä tietoa tai kohdennettua hyötyä.

Innovaatiossa hyöty (esimerkiksi kellon suomat hyödyt) ovat hyödyllisiä aikakoordinaatistoon nähden, kun taas luovuudessa hyöty (eli verbi luoda) on hyödyllistä suhteessa uuden syntymiseen. Jotakin uutta syntyy, esimerkiksi tietoa tai toimintatapa. Jotakin sellaista, mikä ei vaadi tietoa apriori eli ennen uuden keksimistä.
Luovuus on jotakin jo tiedetyn ulkopuolista. Tiedon myötä luovuudesta saattaa tulla innovaatio (tuttu metodi tai toimintatapa)

Kaikessa on olemassa potentiaalinen hyöty, tiedämmepä hyödyn tai emme. Hyöty on siis väistämätön osa elämää, jos sitä ajattelee kausaalisesti syy- ja seuraussuhteiden valossa. Erilaisia lopputuloksia syntyy, jos laiva lähtee esimerkiksi myöhässä, ilman ihmisiä, myrskyssä ja pahalla mielellä, verrattuna jos se lähtee ajoissa, ihmisiä pullollaan, tyynellä kelillä ja hyvällä mielellä. Kaikki lopputulokset ovat hyödynnettävissä jotenkin ja jollekin ja joka tapauksessa. Kaikki kuuluu varmuudella jonkin hyödyn logiikkapiiriin. Siksi innovaation ja luovuuden erottaa toisistaan nimenomaa innovaatioon liitetty tiedon vaatimus, kun taas luovuus ei pohjaa tietoon.

Tiedon pienin muoto on data, eli logiikka (on/off). Jos esimerkiksi innovaatio on huone, jossa on vain muutamia tuttuja valokatkaisijoita mistä tiedämme mitä tapahtuu, luovuus on huone, jossa on laajasti erilaisia valokatkaisijoita, jotka luovat uusia ja toistaiseksi outoja yhdisteitä.

Joskus kello on ollut uusi keksintö, eli innovaatio, kun taas liukuhihnalla valmistettu uusi kello on eri tavalla "uusi". Liukuhihnakello on uusi tuote, ei siis enää innovaatio. Aika ei ole tuote. Siinä missä innovaatio keksii tuotteita posteriori eli tiedon jälkeen, luovuus luo uutta ilman tietoa. 

Luovuudessa pitää siis karsia "tieto" pois. Luovuus rikkoo tiedon (on/off) logiikkaa siinä mielessä, että emme osaa ennustaa luovuuden lopputuloksia etukäteen, mutta on siinä mielessä on/off logiikassa, että asia tapahtuu tai jää tapahtumatta. Tässä mielessä emme voi koskaan itse päättää mitä luomme, koska tieto tekisi siitä innovaation eli tuotteen, eli jonkun jonka tiesimme synnyttävämme.
Luovuus yhdistelee palikoita yhteen meille itsellemmekin odottamattomilla tavoilla.
Jos esimerkiksi kellosta mitattu aika on minuutti, ja minuutti tylsyyttä kestää psykologisesti kauemmin kuin minuutti iloa, niin luovuus on jotakin, mikä puhuu "elämän sietämättömästä tuskaisuudesta" tai "ilon ihanuudesta", eli sitä mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Silti minuutilla, tuskalla tai ilolla ei ole apriorisen loogista yhteyttä omiin elämänvalintoihimme sinänsä, voimme vain aavistaa polttavan liekin olevan tuskainen kokemus, tai aavistaa juhlien olevan iloiset, mutta kumpikaan ei ole täysin varmaa ennen tietoa.
Samalla tavalla fysikaalinen aika on sidottuna atomisiin muutoksiin, etäisyyksiin ja voimiin - eli on luovaa - eli toimii oman logiikkansa varassa, kuten ihminenkin toimii oman logiikkansa varassa. Fysikaalinen aika ei selitä psykologista tuskaa tai iloa siinä missä tylsyys ei selity pelkästään objektiivisista tekijöistä. Näin ajatellen ihminen myös tylsistyy ennemmin surkastuneesta luovuudestaan, kuin että hänen pitäisi erikseen tylsistyä ollakseen luova.
Ihminen on luova olento, logiikka opitaan vasta tiedon kautta.

Luovuuden olemus paljastuu vasta kun sitä tarkastelee logiikkaa vasten.

Luovan ihmisen sisäinen maailma on hyödyllisen rikas nimenomaa sen odottamattomuuksien vuoksi. Erona innovatiivisen ihmisen sisäiseen maailmaan, joka innovoi hyödyllisiä tuotteita ja teknologiaa ja pyrkii johdonmukaiseen hyötyyn.
Luovuuden hyötysuhde voi ja saa olla piilossa - tietämättömissä