Blogi - Totuus on poluton maa: ihmisarvo

"Totuus on poluton maa" on Jiddu Krishnamurtin toteamus. Sillä hän kannustaa ihmisiä sisäiseen erittelyyn.
Jiddu ei uskonut minkään erityisen polun tai opinkappaleen johdattavan ihmistä totuuden tielle. Tulkitsen tämän niin, että totuus ei löydy esimerkiksi pelkästään logiikan keinoin, eikä se löydy pelkästään symboliikantajulla, vaan jostain siltä väliltä.

Yhtenä esimerkkinä logiikan ja symboliikan sisäisestä ristiriidasta voidaan löytää käsitteen ihmisarvo ymmärtämisessä.
Jussi Halla-Aho kirjoitti vuonna 2005 blogissaan, ettei mitään täsmällistä "ihmisarvoa" voi olla olemassa, koska ei ole olemassa mitään objektiviista mittaria, miten ihmisarvoa voisi mitata. Tästä hän päätteli, että käsite on liian abstrakti, eikä siihen siten voisi nojautua käytännönelämän suunnittelussa. Toisin sanoen hänen mukaansa päätöksiä tehdessä ei saisi nojata liikaa abstraktiin ihmisarvoon, vaan enemmänkin mitattaviin seurauksiin - olosuhteiden vaikutuksiin. Ihminen instrumentaaliseen eli välineelliseen arvoon. Hyötyarvoon.

Sain käsityksen, että Jussin johtopäätöksenä oli jonkinlainen ihmisen hyödyn mittaaminen ihmisarvona. Että ainoa mihin ihmiskunta lopulta älyllisesti kykenisi, olisi mitata ihmisarvo ihmisen tarjoaman hyödyn kautta. Että esimerkiksi maanviljelijä olisi hyödyllisempi kuin kieltentutkija tai taiteilija, koska maanviljelijän hyötyä voidaan selkeimmin mitata. Ongelma vain, että tällainen kausaalintaju on sekä kapeaa, lyhytkatseista että naiivia teoretisointia.

Jussin ajattelulla ihmisen merkitystä ja arvoa mitattaisiin objektiivisesti siten miten hyödyllinen hän olisi yhteisölleen. Jussin mukaan taiteilijat ja kieltentutkijat saisivat lentää ensimmäisenä yhteisestä veneestä, jos ongelmia ilmenisi. Hyödyllisemmät ihmiset tietysti säästettäisiin.

Jussin teksti eteni loogisesti argumentoiden, mutta hänen sanojensa käyttöön soisi kuitenkin kiinnitettävän enemmän huomiota.
"Arvo" ei nimittäin ole sama asia kuin "hyöty".

Arvolla tarkoitetaan jotakin arvokasta.
Arvo on symbolista. Kaikki hyödyllinen ei ole samanarvoista kaikille (nälkäisen arvo on syödä, janoisen juoda) ja ihminen on enemmän symbolinen eläin kuin looginen eläin.
Symboliikka on ihmiselle autenttista, se on sisäsyntyistä, ihminen oppii sisäsyntyisesti luomaan merkityksiä. Logiikka taas on teoreettista ja teoreettisesti opittavissa, mutta logiikka ole sama asia kuin kausaliteetti eli syy- ja seuraussuhde. Koko kausaalinen ajattelu ylipäänsä on kyseenalainen ihan jo luonnontieteissä, ja sen ihmisille tuttu arkinen heijastuma perustuu valtaosin biologiaan ja tottumuksiin, toisin sanoen symboliikkaan (nälkä, jano, oikein, väärin)

Peruna voi olla hyödyllinen ihmiselle, mutta jos perunoita on liikaa, ne tukkivat talon, ja niistä tulee rasite. Tämä on logiikkaa. perunamäärän kasvaessa perunasta tulee jotakin pahempaa kuin hyödytön. Siitä tulee rasite.

Perunalla on silti kaikissa tapauksissa arvo. Ensin ravintoarvo, lopuksi ravintoarvo ja rasitearvo. Toisin sanoen perunan hyödyllä on arvoakseli missä se saa yhä uudempia symbolisia muotoja.

Samalla tavalla ihmisarvo elää ja muuttuu, vaikka ihminen olisikin yhteisölleen ensin hyöty, myöhemmin hän on hyöty ja rasite, lopuksi ehkä vain rasite. Entäs sitten? Rasittava ihminen voi tuntua merkitykselliseltä.

Valtion hyvinvointia mitataan sen kautta miten tulemme toimeen inhimilisten rasitteidemme kanssa. Miten hyvin ratkaisemme rasitteisiin liittyviä ongelmia. Eikä siis pelkästään maksinoimalla hyötyä. Tämän vuoksi myös eutanasia eli armomurha on vaikea kysymys.

Arvo ja arvokas eivät ole siis sama asia kuin hyöty. Arvolla tarkoitetaan jotakin tavoittelemisen arvoista. Esimerkiksi hyvä elämä on arvokas ja tavoiteltava asia. Hyvällä tarkoitan "positiivista lisää" ja "laatua". Hyvään elämään liittyy paljon muutakin kuin pelkkä hyödyllisyys tai rasitteiden välttäminen.
Jos ihmisarvon perustana pidetään pakkoa että ihmisen piyää olla hyödyllinen, niin osataanko pian enää tehdä eroa suorituksen ja autenttisen olemisen eli symbolisen tajun väliin?
Ja mitä tapahtuu, kun hyöty arvotetaan suvereenisti autenttisuuden yli?
Vastaus: ihmisestä tulee hyötykone - robotti, yhä heikkenevällä kyvykkyydellä älylliseen symboliikantajuun.

Toisekseen jos ihmisen arvo mitataan pelkän hyödyn kautta, olisi monessa mielessä hyödyllisempää vain olla sotaisa ja väkivaltainen, ja ottaa väkipakolla asiat ja kunnia toisilta, sen sijaan, että näkisi pitkäjänteistä mutta pienrmpää vaivaa esimerkiksi älykkääseen vähemmän rasittavaan keskinäiseen kunnioittavaan tuotantoon.

Suomessa ei ymmärretä symbolista ajattelua, vaikka se onkin ihmisessä oleva autenttinen piirre. Esimerkkinä eläinrakkaus. Yksi on eläinrakkaampi kuin toinen. Eläinten teurastusta perustellaan loogisin argumentein, vaikka myös päteviä vasta-argumenttejä on olemassa. Eläinrakas voi valita puolensa sen kautta mitä eläimet hänelle symboloivat eli merkitsevät, tai sen kautta mitä hyötyä eläimistä on. Totuus on tässä mirlessä poluton maa, ja vasta erittelemisen myötä löytää asioita mitä itse haluaa puolustaa.