Blogi - Fetissi, palvonta, ja muu taikausko

Fetissi, latinaksi facticius eli "keinotekoinen" on jotakin, mikä ei täysin pidä paikkansa. Se voi olla paisuteltua totuutta tai muuta vastaavaa mielikuvitusrikkautta. Käytännössä se tarkoittaa samaa kuin mainos.
Mainos puolestaan on jotakin enemmän kuin pelkkä ilmoitus. Eikä mikään ilmoitus riitä markkinoilla, jos tarvetta tai kysyntää ei ole. Siksi ihmiset paisuttelevatkin juttujaan, omia kykyjään ja tuotteitaan, olipa kyseessä ihmissuhdemarkkinat tai markkinatalous.

Koko fetissin käsite on erotisoitu, enkä sitä sinänsä ihmettele. Käytännössähän moderni kaupallinen maailma pyörii erotiikan ympärillä, ja kaikenlainen seksuaalisuus on tunnetusti voimapolitiikkaa: valloittamista ja antautumista. Mainoksen tehtävä on saada ihminen antautumaan tuotteiden houkutuksille. Se on siis sitä, kun television, iltapäivälehtien ja Yleisradion mainosihmiset hymyilevät kauniisti ja lupaavat oman tuotteensa olevan se ainoa todellinen matkalippu ikionneen. Tai sitten he myyvät jotakin ajankohtaista, kuten tieteellistä älynväläystä tai poliittista agendaa. Oli miten oli, ostaja sitten ehkä uskoo näihin vietteleviin mielikuviin ja ostaa pepsin, tieteellisen ajatuksen, henkisen gurun elämänohjeen tai poliittisen idean. Pepsillä saat paljon ystäviä! Tieteellä ratkaiset kaikki omat ja ystäväsi murheet! Pyytämätön neuvo on huonoin neuvo terveisin guru! Politiikka on tärkeää! Alistu ostaja tähän tietopakettiin!
Toisaalta sitten onko parempaa kuin kaunis nainen, syväluotaava keskustelu, hyvin tehty pihvi ja demokratiaan pohjaava mahdollisuus nauttia näistä.. Pepsikin maistuu paremmalta kun ympärillä on ystäviä jotka neuvovat vaikka niiltä ei edes kysy mitään.

Ranskaksi fétiche on taikakalu. Karl Marxin työnarvoteorian mukaan ihmisellä saattaa olla tavarafetissi, mikä tarkoittaisi sitä, että tavaralla itsellään on arvoa. Ihminen siis psykologisesti heijastelisi tavaroille lisäarvoa, vaikka sitä ei tavarassa itseisarvoisesti olisikaan. Tätä voi pohtia niin, että onko kumppanin antama kukkanen arvokkaampi kuin kaupparatsun myymä harvinainen ruusu? Pelkistettynä jotenkin niin, että taulutelevisio on ihmisille arvokas, koska sen myymisestä saa markkinoilla rahaa, eikä siis siksi, että sen tekemiseen on käytetty ajatusta, miesvoimaa ja vaivaa. Tavarafetissi perustuu markkinakohtaiseen arvoon ja irroittaa siten tavaran ihmisestä, eli kuten että kaupparatsun ruususta tulee arvokas vain koska se on niin harvinainen. Kumppanin ruusu on vähemmän arvokas koska se on yleinen.
Aika moni uskoo reippaan kulutustalouden ja runsaan markkinoinnin olevan ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin. Siinä mennään sellaisella mentaliteetilla että lisää kamaa eetteriin niin ongelmat väistyy!
Sitten taas toiset näkevät tyhjänpäiväisen kuluttamisen vain tuovan lisää turhaa roskaa maailmaan.
Tässä kiteytettynä kapitalismin eli vapaan markkinatalouden ja kommunismin eli suunnitelmatalouden keskeinen ero. Kapitalismi menettää sen sielun minkä kommunismi harvoin edes löytää.

Fetissi taikakaluna on myös uskonnollinen ja maaginen asia, jonka avulla pyritään tavoittamaan jotakin pyhää. Tässä mielessä esimerkiksi kristinuskon risti on fetissi. Tai hengellisen opettajan joogamatto on fetissi. Niistä kumpainenkin toimii symbolina jollekin syvemmälle houkuttimelle - idealle. Sirppi ja vasara kuvastaa työntekoa, silinterihattu oman elämänsä herruutta. Fetissejä nekin. Kapitalismin ja kommunismin symbolit.

Fetisismi on ottanut paikkansa luonnollisesti myös erotiikassa. Tarvitaan vain pari näpäytystä puhelimesta ja näet tissit. Oikeassa elämässä tissien näkeminen on paljon vaativampaa puuhaa. Se vaatii työtä ja mielikuvitusta. Tissien näkeminen kuuluu valloittamisen ja antautumisen maailmaan. Jotakin täytyy valloittaa että voi antautua estetiikalle. Nettipornolla on siitä tuhoava vaikutus, että sen käyttö ei vaadi ihmiseltä mitään erityisiä ponnisteluja. Ei tarvita mielikuvitusta, ei rohkeutta, ei soidintanssia. Jos siis pitäisi valita helpon ja vaikean tien väliltä, niin valinnan itsessään tulisi olla vaikea. Nimittäin jos valitsee aina helpoimman tien, niin sitä myös jää kovin vaatimattomaksi ihmiseksi eli helpoksi. Silloin ei opi valloittamisen ja antautumisen tanssia. Toisaalta jos valitsee aina sen vaikeimman tien, niin siinä voi olla ihan sama juttu. Sitä jää toiseksi ylivoiman edessä ja lannistuu. Tai että kukaan ei lähenny koska on ihmisenä niin vaikea tapaus.
Valitseminen helpon ja vaikean välillä tulisi olla siis vaikeaa. Silloin opitaan molempia tapoja - helppoja ja vaikeita. Valloittamista ja antautumista. Tullaan vahvoiksi ja ehkäpä jopa viisaiksi.

Kaikenlaiset maailmankuvat perustuvat mielikuviin eli loppu viimein mielikuvitukseen. Ei ole väärin ajatella maailmasta lennokkaasti, mutta ei ole väärin ajatella maailmasta pelkistetystikään. Siksi meidän mielikuvamme maailmasta ovatkin niin erilaisia ja vaihtelevia. Se on erilaisilla selityksillä täytetty. Koko etiikka perustuu luultavasti jonkinlaiseen kausiluontoisuuteen - eri ikäkausina ja elämänvaiheina tehtyihin pohdintoihin hyvästä ja pahasta, huonosta ja täydellisestä, oikeasta ja väärästä. Sitten meillä on myös se psykoosi eli hulluus, järjen ja järjestyksen puute. Mielisairaalan tehtävä on palauttaa totuuskäsitys ihmiseen. Tämän voi nähdä niin, että jos ihminen haluaa tappaa itsensä omien pelkotilojensa takia, niin pelkotilojen luonne tulisi tunnistaa, eikä siis niin että muokataan maailmankuvaa tietynlaiseksi. Tämä saattaa vaatia asioiden suhteellistamista eli todennäköisyyslaskelmia, jolloin henkilö voi järkeillä pelkojensa olevan suhteettomia, mutta toisaalta jos turva löytyy taikauskosta tai muusta, on syytä nähdä myös sekin lääkkeenä.
Moralisointi ei kuulu totuuden alaan. Toisaalta jos psykoottinen potilas järkeilee omien ratkaisujensa olevan väkivalta, on syytä paneutua myös moraaliin.

Mitä siis palvoa tässä maailmassa, jossa kaikenlaista erotiikkaa, tavaraa, väkivaltaa, ja muuta parodisoitua mielikuvaa työnnetään ulos psykoottiseen tahtiin joka tuutista? Kysymys on kai siitä kenelle haluaa antautua, ja kenen edessä haluaa näyttää vahvalta eli valloittajalta. Tämän voi tehdä ihan oikean ihmisen kanssa, tai sitten abstraktimmalla tasolla kuten suomalaisuuden nimissä.
Nettitisseistä tuskin mitään käänteentekevää löytää.